Jalamanta




On tämä vaan jännää aikaa. Kuka olisi uskonut vielä jokin aika sitten, että uusintajulkaisut tehdään vinyylille. Mitä tapahtui niille Deluxe-CD:ielle? Älppäridiggaria suorastaan hemmotellaan nykyään. Ei se väärin ole. Heavy Psych Sounds julkaisee Kyuss-rumpali Brant Björkin ensimmäisen soololevyn monessa eri muodoissa, valitse näistä :Double Gatefold Vinyl, 45 Test Press, 250 in White Splatter Rainbow, 250 in White Marbled Purple, 600 in Solid Yellow, Black Vinyl ja Digipack CD.

Mitä siis on tarjolla? Tony Masonin vuonna 1999 Rancho De La Lunassa äänittämä Jalamanta on täynnä rennosti esitettyä aavikkorokkia. Se on matka paljon pitemmälle kuin 20 vuoden taakse. Tällä musiikilla on oma henkensä ja soundinsa. Se on jossain 60- ja 70-lukujen taitteessa. Tämä ei ole ihan jyräävintä eikä kirskuvinta mahdollista stoner-tavaraa. Vekkulia on. Pikemminkin kaikki soittimet itse soittanut artisti on keskittynyt fiilistelemään psykedelian kanssa. On jammailtu. Automatic Fantastic voisi jatkua vaikka kuinka kauan. Sama juttu varhaiselta Santanalta kuulostavan Cobra Jobin kanssa. Älä hosu. Älä pidä kiirettä. Ota iisisti. Kyllä se siitä. Vähän ripeämmin rokkaava ja napakalla tom tom -kompilla kulkeva Too Many Chiefs... Not Enough Indians on ehkä lähinnä Fu Manchu -soundia. Yksinkertainen on helppoa. Sun Brother lienee The Doorsin Morrison. Hän kappaleesta ainakin tulee mieleen.

Kuvailematta ihan kaikkia kappaleita, täytyy jokaisesta todeta, että niissä kuuluu käsityön jälki. Levy kuulostaa hyvin orgaaniselta. Tein itse ja säästin, ei tarkoita tällä kertaa yhtään huonoa. Aijoo. Blue Öyster Cult -laina Take Me Awy on kova!

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit