Live at Woodstock




Elokuussa 1969 järjestetty Woodstockin festivaali nousi legendaariseksi sukupolvitarinaksi jo 1970-luvulla, kiitos siitä tehdyn elokuvan ja huimaan myyntiin nousseen tripla-albumin (ja sitä seuranneen tuplaLP:n) ansiosta. Yhtenä ensimmäisenä isona nimenä huhtikuussa 1969 julkaistu festariesiintyjä oli tuon hetken maailman yksi suurimmista hittitehtailijasta Creedence Clearwater Revival. Valitettavasti se ei kuitenkaan ollut mukana mainituilla kokoelmilla. Keskellä yötä heikossa valaistuksessa soitettu keikka ei ehkä tuon ajan kameratekniikalla näyttänyt hyvältä. Siitä huolimatta kyseisiltä julkaisuilta pois jääminen on taatusti osoittautunut tyhmäksi teoksi. Vielä 2019 basisti Stu Cook kertoi että iso osa ihmisistä ei edelleenkään tiedä heidän olleen yksi festarin pääesiintyjistä. Tässä tapauksessa on pakko uskoa kuvatun materiaalin merkitykseen 1900-luvun merkittävimmän musiikillisen tapahtuman legendan luomisessa; jos sinua ei näy filmissä, et ollut siellä esiintymässä.

Woodstockin 25-vuotisjuhlan kunniaksi 1994 Atlantic Records kasasi festareista neljän CD:n boxin, jonne Creedencen oikeudenhaltijat lopuilta antoivat neljä biisiä. Vuonna 2009 boxi kasvoi 6 levyn mittaan jolloin Bad Moon Rising oli setin viides julkaistu biisi. Niiden lisäksi runsailla bonusmateriaaleilla pidennetyssä elokuvassa oli pari Creedencen aiemmin julkaisematonta biisiä. Jokainen musabisnestä seurannut tietää että juhlavuodet ovat nykyään se hetki, jolloin vanhaa materiaalia julkaistaan entistä runsaammassa paketissa. Woodstockin 50-v ei tehnyt poikkeusta sillä 2019 lähes koko nauhavarasto julkaistiin 38 CD:n laatikkona. Ja toki CCR:n keikka julkaistiin myös omana julkaisuna.

Woodstock kärsi pahoista aikatauluongelmista ja Grateful Deadin pitkän keikan perään lavalle noussut CCR kuulostaa parin ensimmäisen biisin aikana hyvin hermostuneelta. Born On A Bayou ja Green River kaahataan kovalla vauhdilla. Sen jälkeen bändi selvästi rauhoittuu ja heidän tuotannon raskaampien biisien jammailu kuulostaa hypnoottiselta. Verrattuna kahteen aiemmin julkaistuun viralliseen CCR-liveen, Woodstock on ainoa näistä ainoa joka dokumentoi yhden kokonaisen keikan. Se on myös näistä ylivoimaisesti paras, varsinkin keikan viimeinen puolisko on erinomainen alkaen Jay Hawkinsin 1956 hitistä I Put A Spell On You'sta ja niin ikään vanhasta The Night Time Is The Right Timesta. Setin loppuun on säästetty kaksi kymmneminuuttista jamia, Keep On Chooglin ja Dale Hawkinsin vanhaan rockabilly-hittiin Susie Q. Niiden aikana bändi nousee sellaiseen huumaan että tulee miettineeksi kuinka ihmeessä oikeuden haltijoilta kesti 50 vuotta saada tämä keikka markkinoille. Kyseessä on aivan uusi lehti bändin historiassa. Setti rakentuu tasaisesti kolmen ensimmäisen levyn materiaalista ja voin uskoa että paikalla olleet noin 400.000 ihmistä tykkäsivät kuulemastaan ja suosittelen bändin faneja tutustumaan keikkaan. CCR:n jälkeen aamuyöstä kello 2 lavalle tuli koko päivän keikkapaikalla viihtynyt Janis Joplin.

Petri Myllylä / 25.12.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit