La Raza




Armored Saintin kuudennen levyn, La Razan, ilmestymisen aikoihin Anthraxin meininki otti päähän rankasti. Mitä se tähän kuuluu? No kun vaan kuuluu. Se oli ryssinyt reunionin klassisen kokoonpanonsa kanssa. Se yritti tehdä levyn tuntematon Dan Nelson laulajanaan, mutta se yritys meni karille juuri ennen isoa festarikeikkaa Englannissa. John Bush kutsuttiin pelastamaan konsertti. Oi että fanit tykkäsivät! Sitten Anthrax matkusti Australiaan soittamaan vielä viisi festaria. Bush oli liekeissä. Scott Ian oli ilmiliekeissä. Kehuja, kehuja. Kaikki näytti olevan taas hyvin. Sitten Bush kertoi, ettei hän halua palata bändiin häntä koipien välissä laulamaan jonkun toisen kanssa tehtyjä biisejä. Huokaus. Se siitä. Joey Belladonna sai ilmaisen paluulipun.

Vaan eipä mitään. Bush kokosi Armored Saintin kasaan. Mielenkiinto heräsi. Laulaja oli vastikään todistanut, että hänen äänensä on kunnossa. Sillä osastolla ei siis ollut ongelmia. Vaan miten kävisi bändiltä hevi kymmenen vuoden tauon jälkeen? La Raza todistaa ne tiikerin raidat ja seepran juovat. MIhinkäs ne niistä?

Loose Cannon, Head On ja varsinkin videobiisi Left Hook From Right Field ovat kaikki vahvempia kuin materiaali Anthraxin Worship Musicilla. Oli pakko vertailla ja näin on. No joo, parempi että kokeilette myös itse. Olen ehkä puolueellinen. La Razan kappaleet ovat täynnä groovea ja näppäriä koukkuja, jotka eivät aina ole ihan ilmiselviä korvamatoja. Niiden vaikutuksen huomaa vasta myöhemmin. Tasaisen hyvältä levyltä erottuvat ehkä eniten tuo mainittu nyrkkeilyraita, kerrassaan upeasti eksoottisilla rytmeillä maustettu nimibiisi ja Chilled, jossa on jotain samaa kuin Anthraxin Safe Homessa. Myös nopea Little Monkey on kiva. Kyllä tätä kehtaa kehua.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit