Win Hands Down




Win Hands Down käynnistyy kunnon rytinällä. Levyn soundit ja tyyli ovat hyvin pitkälti samat kuin viisi vuotta aiemmin ilmestyneellä La Razalla. On tämä vähän monipuolisempi. Tuo tarkoittaa sitä että kyseessä on hyvin perinteinen heavy metal -levy. Ehkä John Bushin ryhmä on aavistuksen vihaisempi kuin Saxon, Accept ja vastaavat, mutta samoja malmeja tässä louhitaan. Ei liene yllätys, että Armored Saintin soitosta kuuluu kokemus. Onneksi ei rutiini. Meininki on perinteinen, mutta äänimaailma on moderni. Kiitos Joey Veran tuotannon. Ehkä myös rumpuosastolla on tapahtunut kehitystä kohti tätä päivää. Sikäli on tultu eteenpäin.

Varsinkin nimikappale ja seuraavan kuultava Mess ovat sellaisia, että ne olisi voinut hyvinkin löytää Bushin laulamilta Anthrax-levyiltä. Hän teki oikean valinnan, kun ei palannut Scott Ianin ja Charlie Benanten rengiksi. Armored Saint on se hänelle oikea koti. An Exercise in Debauchery ja nimibiisi kelpasivat videoiksi. En ole varma valinnoista. Varsinkin aiempi vaatii hieman totuttelua ennen kuin siihen pääsee sisään. Groove sillä on kyllä pitelemätön ja toki kappaleella komeasti sooloillaan, mutta veikkaan, että se olisi ollut lyhyempänä vielä iskevämpi. Seuraavana kuultava kepeästi alkava ja siitä vahvaksi kehittyvä Muscle Memory hyötyy sille annetusta tilasta. Se on mielestäni yksi levyn kohokohdista.

Vanhalla kunnon laukkakompilla ajettu That Was Then, Way Back When ja With A Full Head of Steam ovat heviä. Niistä joko tykkää tai ei. Perus. Hienosti rullaava, mutta liian pitkä, In An Instant ja pianolla sekä jousilla kuorrutettu Dive yllättävät. Ovat jotain uutta. Varsinkin jälkimmäinen on komeaa kuultavaa. Levyn päättävän Up Yoursin nimi kertoo kaiken. Kaiken kaikkeaan täytyy todeta, että mielestäni Win Hands Down on kokonaisuutena vahvin Armored Saint -levy. Ainakin se on nyt suosikkini. Uutta odotellessa.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit