The God-Shaped Void




Kuka muistaa Metal Hammerin Top-50 -listan? En tiedä, enkä muista, mihin se perustui, mutta sillä oli joka kuukauden tärkeimmät metallijulkaisut. Siitä oli hyvä tsekata uusia, mielenkiintoisia nimiä ja toisaalta kollata mitä hyllystä jo löytyi. Se oli eräänlainen puute- ja ostoslista. Muistan Psychotic Waltzin nimen jostain tuolta 90-luvun alusta. A Social Gracen värikäs kansi jäi myös jostain syystä mieleen. Toisaalta muistan, etten pitänyt musiikista kovin paljon. Nimi jäi silti talteen.

Pikakelaus tähän päivään. Psychotic Waltz teki paluun kimppaan jo vuosikymmen sitten. Keikkoja on tehty harvakseltaan. Uutta musiikkia on sävelletty hartaasti. Vanha 90-luvun puolivälissä tehty kasettidemo sai luovuuden leimahtamaan liekkeihin. Sillä oli levylle asti päätynyt The Fallen ja kolme muuta biisiä. Tuntui oikealta tehdä sille kavereita. Äänitykset alkoivat 2012 ja valmista oli viime vuonna. Tuottaja Jens Bogren, joka tunnetaan nykyään melkoisena kultakorvana, miksasi levyn kuulostamaan erinomaiselta.

The God-Shaped Void on hieno levy. En osaa edes sanoa kuinka monta kertaa olen sen jo ehtinyt kuunnella. Silti sieltä löytyy koko ajan uusia juttuja. Huilu on siellä! Kuinka hyvin olen kuunnellut? Juu, onhan tämä progea. Ei ole silti vaikeaa. Soundimaailma levyllä on mukavan raskas ja täyteläinen, jopa vanhanaikainen, mutta se ei haittaa. Tunnelma toimii. Se on jännä, mystinen, paikoin jopa ilkeä. Kappaleet eivät ole mitään ilotulitusta. Devils And Angels oli loistava ensimmäinen sinkku. Toisaalta mikä tahansa levyn 11 kappaleesta olisi kelvannut videoksi. Äänestivät ja tuo voitti. Oma suosikkini on toisena kuultava häijyhkö Stranded. Back To Black runnoo raskaasti. All The Bad Men on myös hyvä. Kaikki nämä ovat. Joskus vanhassa vara on parempi. Aina kannattaa antaa uusi mahdollisuus.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit