Days of Future Passed




Vain kymmenen vuotta tämän levyn ilmestymisestä ihastuin suuresti yhä suoskikkibändinäni olevaan The Beatlesiin. Kaksitoistavuotiaana alkanut diggailu ei kuitenkaan nopeasti edennyt liverpoolilaisnelikon aikalaisten tekemisiin. Kahdeksankymmenluvulle tultaessa olin kuullut jo jotakin Rolling Stonesia tai Kinksiä, mutta valtaosa 60-luvun suuruuksista tuli itselleni tutuksi vasta paljon myöhemmin. Svengaavan vuosikymmenen suuruuksista The Moody Blues taisi olla se viimeinen johon lopulta 2010-luvun lopulla tartuin. Sysäys tähän syntyi Beatlesin sihteeristä Freda Kelly'stä tehty elokuva jossa viitattiin Boody Bluesiin (jonka yhden jäsenen kanssa Freda seurusteli).

Ostettuani kesällä 2019 ison levykasan, sen joukosta löytyi alkuperäinen englantilainen Days of Future Passedin stereo versio. Olin edeltävien vuosien aikana hankkinut hyllyyni paljon aikakauden levyjen uusia mono prässäyksiä ja muistan olleeni hiukan pettynyt kun laatikosta ei löytynyt monoa. Ensikuuntelu todisti asian, josta olin kohtuullisen varma eli että levyn päättävää, vuosia levyn ilmestymisen jälkeen hitiksi noussut Nights In White Satin oli ainoa itselleni entuudestaan tuttu biisi. Muutaman kuuntelukerran jälkeen levyn tunnelma jäi mieleeni ja kun syksyllä hankin Oppo -moninormisoittimen lähdin metsästämään Days of Future Passed'sta tehtyä monikanavaista miksausta.

Vaikka kuuntelen paljon 50- ja 60-luvun levyjä monona, harrastan myös monikanava kuuntelua. Innostuin siihen 2008, mutta viimeiseen viiteen vuoteen minulla ei ollut siihen vaadittavaa laitteistoa. Mainitun soittimen hankinta aktivoi harrastuksen. Euroopassa hyvin harvinainen (no, Rolls-Roycessa se oli vakiona), mutta amerikkalaisen autoteollisuuden voimakkkaasti tukema 8-track (kutsuttiin myös stereo 8) kasetti formaatti sai vuonna 1971 nelikanavaisen version. Siihen tarkoitukseen levy-yhtiöt tarjosivat joitakin satoja tuotteita, Days of Future Passed niiden mukana. Tämä miksaus laajennettiin 5.1 kanavalle 2006 julkaistulla deluxe editionilla. Kirjastosta löytynyt SACD on hienoa kuultavaa, ehdottomasti kyseessä on yksi aikakauden parhaista monikanavaisista miksauksista. Selöytyy myös levyn 50-vuotis juhlalevyn DVD:ltä.

Petri Myllylä / 12.1.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit