X: The Godless Void and Other Stories




Onko siitä tosiaan jo kuusi vuotta, kun IX ilmestyi? Levy-yhtiön mielestä viisi. 2014 se kuitenkin oli. Sen jälkeen And You Will Know Us For The Trail Of Dead ei ole juuri jälkiä itsestään jättänyt. Conrad Keely julkaisi soololevyn, sieltä jostain kaukaa idästä, nelisen vuotta sitten. Jotain piirrustuksia näkyy silloin tällöin Instassa. Hiljaista on ollut. Autry Fulbright II oli vielä syksyllä facebook-kuvissa. Uudella videolla bassossa on eri kaveri. Rumpali Jamie Miller sai töitä Bad Religionista. Niin käy osaaville tyypeille. Kysyntää on. Conrad ja Jason Reece, toinen bändin kantavista alkuvoimista, on merkattu levyn tekijöiksi. Hehän bändiä ovat eteenpäin vieneet, mikään ei ole sikäli muuttunut. Miten on käynyt musiikille?

X: The Godless Void and Other Stories ei ole ihan täysi kymppi. Tällä hetkellä tuntuu siltä. Hurjan paljon hyvää, mutta muutama pieni häiritsevä yksityiskohta. Jos Tao Of The Dead oli pirun lähellä täysosumaa, ei tämä jää paljon jälkeen. Komeasti orkestroitu Opening Crescendos toimii upeana introna All Who Wanders, joka syöksyy suoraan psykedelian pyörteisiin. Something Like This haastaa Billy Corganin tekemään poppia. Into the Godless Voidista Billyn kuuluisi saada jotain rojalteja. No okei, fiilis ja tyyli eivät tyypillisesti ole riittäneet tuomareille. Jos näin olisi, myös Curen väki tienaisi aika monella tämän levyn biisillä. Ei haittaa. Ehkä tuo brittipop-assosiaatio on vain minun päässäni. Toisaalta Conrad on sieltä kotoisin. Väitän olevani edes vähän jäljillä mistä tämän levyn vaikutteet tulevat.

Trail Of Dead osaa kappaleiden kasvattamisen. Se proge. Draaman tajua heiltä ei puutu. Tällä levyllä ei ehkä hosuta ja höntyillä niin paljon kuin aiemmin. Kaahaaminen ja pään seinään hakkaaminen puuttuvat. Ei ole silloin punkkia. Ovat harkitsevampia, ehkä hienovaraisempia. Selvästi ovat kehittyneet. Siitä huolimatta kitarat kirskuvat edelleen, niitä hakataan kovaa ja ne tekevät silloin melkoisia äänivalleja. Vaihtoehtoisia ovat siis edelleen. Ja äänekkäitä. Välillä ovat hiljaisia. Ne yksityiskohdat. Niitä on. Conrad kertoo, että X on musiikkia, jota hän haluaisi kuulla radiosta. Kyllä minäkin tätä sieltä kuuntelisin. Korvat oikein höröllä.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit