Gaucho




Vanhempi työkaverini yritti saada 1980-luvun lopulla minut kuuntelemaan Steely Dania. Rauhattomalle 2-kymppiselle heidän musa oli kuitenkin liian vaativaa. Bändin levyjä tuli yksi kerrallaan hyllyyni vasta lähestyessäni viittäkymmentä. Bändin seitsemäs albumi, Gaucho oli pitkään heidän viimeinen ja se oli myös näistä seitsemästä viimeinen johon tutustuin. 

Itselläni on bändin kuudesta ensimmäisestä levystä viisi vinyylihyllyssä mutta Gauchon olen kuullut vain SuperAudio-CD:ltä. Vaikka kirjaston levy onkin hybridi en ole koskaan kuunnellut sen alkuperäistä stereo miksausta vaan olen nautiskellut sen monikanavaisesta toistosta. Vaikka albumi ei minusta yllä edeltäjiensä tasolle, se antaa kuitenkin korville nautintoa ja veikkaan että tulen sen taas jossakin vaiheessa lainaamaan. 

Petri Myllylä / 24.1.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit