Penetrator




Perustettuani nämä sivut joulukuussa 2008 en osannut arvata kuinka paljon saan ostaa itselleni takaisin aikanaan divariin viemiäni vinyylilevyjä. Vaikka nämä ovat harrastesivut, en halua mollata joitakin hylkäämiäni levyjä pelkkien hämärien muistikuvieni perusteella, vaan halun perehtyä jokaiseen levyyn huolella. Ja siihen ei aina kelpaa pakatut musiikkitedostot sillä analogiaikakauden levyt soivat (lähes) poikkeuksetta parhaiten alkuperäisinä vinyylilevyinä.

Ted Nugent on myöntänyt tehneensä virheen kuunnellessaan 80-luvun alussa uuden levy-yhtiönsä Atlantic'in neuvoja. Hänen musiikkinsa muuttui tuolloin radioystävälliseksi ja vaarattomaksi. Kuin pedolta olisi ottanut torahampaat pois. Edellinen Nugent-levy oli jo aiempiin levyihin nähden vaisu, tämä kaksi vuotta myöhemmin julkaistu on jo suoraan sanottuna heikko.

Edellisen levyn jälkeen Tedin bändi oli taas ilman laulajaa. Derek St. Homes sai kenkää vuonna 1983 aivan kuten viisi vuotta aiemmin. Nyt Ted palkkasi uuden laulajan Englannista. Brian Howe (tuleva Bad Company mies) oli varmasti yllätysvalinta, koska hänellä ei ollut tämän kokoluokan bändistä minkäänlaista kokemusta. Kesällä 1983 purkitetun levyn ilmestyminen siirtyi jostakin syystä seuraavalle vuodelle. Olisikohan laulajan vaihdos tapahtunut vasta levyn äänitysten jälkeen?

Levyn huonous ei mene Howen piikkiin, vaikka hänen tiukka ja kuiva äänensä ei tällaiseen musiikkiin sovikaan. Tällä levyllä Nugent siirtyy 80-luvulle omaksuen tuon ajan kaikki kliseet. Avausraidalla Tied Up In Love Howen laulu ja kosketinsottaja Alan St.Jonin soundit kuulostavat samoilta mitä Foreigner käytti mega-albumillaan 4. Musiikkimaailman muuttuessa vanhojen artistien tuli päivittää omaa soundiaan. Vaikka Ted Nugent ei tee huonoa 80-luvun musiikkia, vertailussa aiempaan tämä levy jättää kuulijan kyllä todella viileäksi. Apuna käytetään jopa kovassa nousussa olevaa Bryan Adamsia, joka teki yhdessä Jim Vallancen kanssa levylle biisin (Where Do You) Draw The Line. Onneksi mukana on muutama kitaraorientoitunut biisi. Kakkospuolen avaava Thunder Thighs ja suoraan siitä jatkava No Man's Land ovat Nugentin itsensä laulamina sitä aidointa Ted Nugentia.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit