Eupnea




Classic Rockin Prog-lehdessä oli aikanaan juttu Pure Reason Revolutionista. Siinä mainittiin samassa yhteydessä Pink Floyd ja Tool. Yhtyeeseen oli tutustuttava. Hankin The Dark Thirdin ja sitten vuosien kuluessa kaiken muun. Pidin musiikistaan kovasti, vaikka sen tyyli vaihtuikin levy levyltä sähköisempään ja tanssittavampaan suuntaan. Ilmeisesti muut eivät muutosta, eivätkä levyjä, ostaneet. Bändi pisti pillit pussiin. Oikeaa syytä ei kerrottu.

Kolmisen vuotta sitten PRR:n kitaristi ja toinen laulaja Jon Courtney julkaisi yhdessä Sammi Dollin kanssa Bullet Height -nimellä levyn No Atonement. Pidin siitäkin. Se oli elektronisuudessaan hyvin lähellä sitä mihin PRR:n viimeinen kokopitkä Hammer and Anvil jäi. Sähköä oli paljon ja kitarat soivat raskaasti. Odotin lisää. Sitä ei tullut.

Jostain syystä Bullet Height ei siis lähtenyt lentoon. Jon kertoo aika harvoin syitä bändiensä kokoonpanoissa tapahtuviin muutoksiin. Pikakelaus melkein tähän päivään. Pure Reason Revolutionin toinen tärkeä jäsen oli laulava basisti Chloë Alper. Vaikka bändin muut vanhat jäsenet eivät olekaan levyllä mukana, voi sanoa, että klassinen kokoonpano on kasassa. Siltä Eupnea myös kuulostaa.

Pure Reason Revolutionin uusi albumi muistuttaa vanhoja ja menee samalla eteenpäin. Säksättävät syntsat ovat edelleen mukana, kitara soi väkevästi, eikä vahvoja bassolinjojakaan ole unohdettu. Tästä on helppo pitää. Kaikki toimii. En tiedä kumpi laulaa enemmän, mutta Chloën ja Jonin äänet soivat upeasti yhdessä. Harvoin pop ja prog toimivat näin upeasti yhdessä. Uskallan väittää, että tässä on yksi vuoden parhaista levyistä!

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit