Brant Björk




Jungle In The Sound alkaa kepeästi keinuttaen. Funk ja soul ovat läsnä. Ja rentous. Mary (You're Such A Lady) on samaa osastoa. Ehkä se on vielä aavistuksen enemmän junnaava. En tarkoita nyt huonolla, vaan hyvällä tavalla. Jesus Was A Bluesmanille ei ole vastaan sanomista. Jos Brant Björk näin väittää, niin sitä on uskominen. Kitarasoolon aikaan on viimeistään käännynnäinen. Kaikkea se mielikuvitus saa aikaan.

Brant Björk on kuten nimestä voi arvata Brant Björkin soololevy. Se on ihan ehta sellainen. Tällä kertaa Brant on esittänyt kaiken musiikin itse. Apuja oli vähän. Levyn äänitti ja miksasi Yosef Sanborn. Masteroinnista vastasi John McBain, jonka historiaan kuuluu mm. jäsenyys Monster Magnet -yhtyeessä. Levyn soundin on yllättävän ohut, mutta silti täyteläinen. Mikään ei huuda toisen päälle. Kaikki kuuluu ja kaikelle on paikkansa.

Trippaileva Cleaning Out The Ashray on suosikkini. Siinä hämyily viedään pisimmälle. Hyvät jamit, kiva boogie. En ole varma kantaako Duke Of Dynamiten imu ihan loppuun saakka. Sitä kitaran kirskuttamista olisi kuunnellut enemmänkin. Tiheätunnelmainen Shitkickin' Now voisi vähän päästellä höyryjä. Nyt jää vähän suutariksi. Stardust And Diamond Eyes laahaa ja raahautuu. Sitten se pirkahtelee ja kipunoi. Jännästi sekin pitää otteessaan. Tarina kuljettaa. Been So Long osoittaa, että kun äänessä on latausta, se on akustisen kitaran kanssa oikein riittävä instrumentti musiikin esittämiseen.

Brant Björk on rauhallinen levy. Mitään aavikkorockin jytää on turha odottaa. Sitä ei tule. Ihan hyvä ottaa rauhallisesti näinä aikoina. Nyt on hyvä vaan chillailla. Siihenhän tämä sopii kuin jatsi tupakkaan.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit