Mankind Woman




Kyuss oli aikanaan kovinta mitä stonerilla oli tarjota. Bändi hajosi ja sen jäsenet sinkoutuivat soolourilleen hyvällä alkuvauhdilla. Josh Homme varsinkin pärjäsi nosti rimaa jokaisen Queens Of The Stone Agen levyn myötä. Nick Oliveri on pärjännyt Joshin kanssa ja sittemmin omillaan. John Garciakin julkaisee kelvollisia levyjä säännöllisen epäsäännöllisesti. Brant Björk taitaa silti olla ahkerin. Levyjä pukkaa melkein joka vuosi ja välivuosina julkaistaan vanhoja uudelleen. Ja silti minusta tuntuu, että hänen uransa ei etene. Ehkä tuo on oma syy. Tämäkin levy on ollut kaksi vuotta kuuntelematta. Rumpalin on niin vaikea olla sooloartisti.

Hyvin Brant kaikki soittimet hallitsee. Brant on väleissä vanhan bändinsä kamujen kanssa. Nick on soittanut muutamat pörisevät bassoraidat. Sean Wheeler auttaa lauluissa. Studio lasketaan kai myös instrumentiksi. Brant on onnistunut soundien kanssa. Mankind Woman on erinomaisen monipuolinen ja mielenkiintoinen levy. Jokaisella biisillä on omanlaisensa tunnelma. Hippimeininki on sana jolla koko levyä voi kuvata. Musiikissa yhdistyy metalli, soul, stoner ja funk sellaisella tavalla, että eihän tätä voi kuin ihastella. Enemmän kuin 90- tai 2000-lukua tämä musikki muistuttaa Vietnamin sodan aikoja. Black Sabbathin mieleen tuova Nation of Indica on uusi Warpigs. Hippimeininkiä ovat siis myös sanoitukset. Tyyli pysyy. Toisaalta, ehkä on nykyajalle kuvaavaa, että edelleen täytyy laulaa lauluja rasismia ja naisten alistamista vastaan. Surullista.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit