Innocent Victim




Aloin kuunnella raskasta rockia kesällä 1981. Pian itseäni pari vuotta vanhemmat kaverini esittelivät minulle kymmeniä bändejä ja varmasti useamman sata levyä. Uriah Heepin 70-luvun alun mestariteokset tulivat varsin pian tutuiksi. Innocent Victim ei kuitenkaan kuulu klassikolevyjen joukkoon, vaikka onkin esimerkiksi Saksassa bändin myydyin albumi. Se oli kuitenkin minun ensimmäinen tutustuminen Lawtonin aikakauden Uriah Heepiin.

Muistan diggaileeni tosi paljon Innocent Victimiä äänitettyäni sen kaveriltani joskus syksyllä 1981. Hankittuani levyhyllyyni muutkin Lawtonin kokoonpanon levyt, se jäi kuitenkin pian niiden varjoon. Kuuntelen silti edelleen aina aika ajoittain Euroopan painoksesta kansien osalta eroavaa amerikkalaista vinyyliäni. Vuosi 1977 oli suuri punk-vuosi, mutta Heep teki tuolloin peräti kaksi Jenkkikiertuetta, ja taatusti havaitsivat myös sikäläisen pehmeämmän ja kypsemmän rockin menestyksen myyntilistoilla ja radioaalloilla. Singlensä julkaistu Free Me on silkkaa poppia, ja se menestyi joillakin markkina-alueilla paremmin kuin yksikään aiempi Heep-sinkku ja antoi valtavasti vauhtia Innocent Victimin myynnille. Itse kuulun niihin Heep-faneihin, joiden mielestä bändi meni pop-hitin metsästyksessä liian pitkälle. Levyllä on aivan liian paljon täysin tyhjänpäiväisiä biisejä ja Free 'n' Easy'n kaltaisia raketteja vastaavasti aivan liian vähän.

Vuonna 1997 levystä julkaistiin remasteroitu CD, jolla on mukana sinkun b-puolelle laitetun Masqueraden alkuperäinen kokopitkä versio sekä yksi sessioista ylijäänyt biisi. Tosifani päivitti tämän julkaisun jo 7 vuotta myöhemmin jolloin ilmestyi pahvikoteloon pakattu expanded deluxe edition. Sille lisättiin aiempien bonuksien lisäksi vielä yksi ylijäämä (jonka tosin sanotaan olleen Firefly-sessioista) sekä kolme vaihtoehtoista vetoa Live In Europe 1979 -äänityksistä.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit