Clifford Brown: Memorial Album




Trumpetisti Clifford Brown oli huimassa nousussa kuollessaan 25-vuotiaana kesäkuussa 1956. Vaikka hän ei ollut ehtinyt juurikaan julkaista omissa nimissä levyjä, hän oli mukana useiden kokeneidempien muusikoiden levyillä. Yksi näistä oli 1953 yhdessä altosaksofonistin Lou Donaldsonin kanssa julkaistu New Faces New Sounds 10" LP. Tuolloin suosittu formaatti tallentaa tässä tapauksessa 24 minuuttia musiikkia. Vaikka levy ei ole Universalin kataloogissa eikä sitä ole saatavana fyysisenä tuotteena, se löytyy suoratoistopalveluista.

Kymppituumaisen levyn kuudesta biisistä viisi laitettiin aikoinaan Memorial Albumin B-puolelle Bellarosa nimisen kappaleen jäädessä sen ulkopuolelle. CD-aikakausi muutti tilanteen ja jo 80-luvulla japanilaiset julkaisivat laajennetun Memorial Albumin, jolla Bellarosa oli mukana. Seuraavan aallon julkaisuun saatiin mukaan vielä kesäkuun 1953 session vaihtoehto-ottoa.

Memorial Albumin A-puolella on elokuussa 1953 äänitetty sessio, joka julkaistiin samana vuonna niin ikään tuolloin tyypillisessä 10" formaatissa. Tällä kertaa levy on pelkästään Brownin nimissä komealla otsikolla New Star On Horizon. Mukana ovat esimerkiksi Art Blakey rummuissa sekä Gigi Gryce huilussa ja alttosaksofonissa. Jälkimmäisen bändin mukana Brown julkaisi seuraavana vuonna Jazztime Paris vol. 1 ja 2 levyt. New Star On Horizon sessioista on löytynyt kolme vaihtoehtoista ottoa ja ne löytyvät ainakin Memorial Albumin viimeisimmältä US/EU CD painokselta. Suoratoistopalvelussa on alkuperäinen kuuden biisin kattaus ja nyt 10-tuumainen on saanut nimekseen EP.

Kun Blue Note vuonna 2014 juhlisti yhtiön 75-vuotista taivalta, se aloitti massiivisen vinyyli uusintajulkaisusarjan. Muutamassa vuodessa markkinoille saatiin toista sataa nimikettä. Vaikka levyjen (USA:n) hinnat olivat hyvin kohtuullisia, lunta tuli tupaan siitä että levyt oli masteroitu alkujaan CD:tä varten digitoidusta materiaalista. Itselläni oli hyllyssä juuri tämä moitteita saanut painos ja sen soundi tuntui varsin karulta ja sisältö köykäiseltä kun sitä vertaa vinyylin tilalle hankkimaani, puolet halvemman CD:n tarjontaan. Herää kysymys miksi ihmeessä Blue Note ei voinut laittaa molemmille puolille yhden biisin enemmän jolloin molempien kymppituumaisten levyjen koko materiaali olisi vihdoinkin saatu yhdellä 12" levyllä. Toisaalta laatujulkaisuja tekevä Music Matters Ltd. lisensoi levyn 2010 ja julkaisi sen kymmenen biisin mittaisena tuplana! Toki niin että levy pyöri 45 kertaa minuutissa mutta silti he olisivat voineet laittaa alkuperäiset 12 biisiä julkaisulle jolloin kaksi puoliskoa ei olisi jäänyt 8 minuuttisiksi tyngiksi. Heidän julkaisu, kuten myös Ranskassa 2020 prässätty tulevat sentään kokonaan analogisesta materiaalista.

Petri Myllylä / 17.11.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit