Motor City Mayhem (DVD & CD)




Ted Nugent on tehnyt pitkän päivätyön ja USA:n itsenäisyyspäivänä vuonna 2008 mies heitti uransa 6000 keikan. Paikkana on luonnollisesti miehen kotikaupunki Detroit. Miehen äärioikeistolainen imago ja asevoimien kiitelly toimii taatusti hänen kotimaassa, kuten oman itsensä jatkuva kehuminen. Meille muille tämän keikan välispiikit tuskin nostavat innostusta.

Rainbow'n ja Joe Lynn Turnerin kanssa soittanut basisti Greg Smith ja Dokken rumpali Mick Brown muodostavat hienosti yhteensoittavan rytmiryhmän. Kun maestro itse on myös hämmästyttävän vetreässä kunnossa lähestyessään 60-vuotispäiväänsä, on lavalla todella hyvin svengaava trio.

Ted luottaa settiään kasatessaan luonnollisesti hänen soolouran menestyksekkäimmän jakson, vuosien 1975-1978 biiseihin. Mukana on ekalta soololta alkuperäisen bändin kitaristilaulajan Derek St. Holmesin kanssa heitetyt, Derekin kirjoittama Hey Baby ja Stranglehold, sekä kansallislaulun jälkeen keikan avaava kotiseuturakas Motor City Madhouse. Parhaiten triolta onnistuu kumminkin erinomainen Stormtroopin'. Siitä bändille voi antaa tästä täyden kympin.

Vuoden 1976 kakkoselta tällä keikalla heitetään hieman nihkeät Free For All sekä Dog Eat Dog. Seuraavana vuonna julkaistulta Cat Scratch Feveriltä kuullaan illan tärkeimmän vieraan, Tedin kelkassa 1975-78 olleen St. Holmesin laulama nimikappale sekä Tedin upeasti vetämä Wang Dang Sweet Poontang. Vuoden 1978 Weekend Warriors levyltä vedetään nimikappaleen lisäksi Greg Smithin laulamana Need Your Bad. Alkuperäislaulajan Charlie Huhn tasolle Greg ei pääse, mutta todistaa pystyvänsä hoitamaan soololaulunkin.

Lievästi epäonnistuneen State Of Shock levyn jälkeen tehty Scream Dream jäi omasta mielestäni miehen viimeiseksi megalevyksi. Siltä Ted on poiminut settiin levyn avausraidan Wango Tango. Valitettavasti trio ei pääse tämän biisin kanssa samaan vauhtiin kuin muiden vanhojen hittien kanssa. 

Uusimman levyn nimiraita Love Grenade ja Geronimo And Me todistavat tuskallisesti sen tosiasian ettei Tedin uudet kappaleet nouse hänen 70-luvun sävellysten tasolle. Onneksi albumin päättävä Lay With Me antaa uusimmasta levystä videonostajalle paremman kuvan.

Kukaan Ted Nugent fani ei ylläty sitä, että mies jättää kajoamatta 80-luvun Atlantic levy-yhtiölle tehtyihin levyihin. Sitä vastoin Damn Yankees -bändin jälkeen tehtyyn, itselleni tuntemattomalta Spirit Of The Wild -levyltä kuullaan miehen ykkösharrastuksesta, metsästyksestä kertova Fred Bear.

Tämän keikkavideon kiinnostavin anti verrattuna aiempiin vastaaviin on sillä esiintyvät vieralijat. Ted kutsuu lavalla oman kitaransoitto-opettajansa vuodelta 1958 Joe Pedorsekin. Miehet vetävät yhdessä saman Honky Tonk, jota nuori Theodore harjoitteli puoli vuosisataa aiemmin.

Samoin lavalla käy Johnny Bee Badanjek. Mies soitti 60-luvulla maineikkaassa The Detroit Wheels bändissä, joka soitti tuolloin Mitch Ryderin taustalla. Nuori Ted lämmitti kaupungin ykkösbändiä useaan otteeseen uransa alussa. Bändin top-10 hitti Jenny Had A Ride ei svengaa aivan vuoden 1965 malliin, mutta ei Tedin versio siitä mikään huono ole.

Nykytavan mukaan keikka on julkaistu sekä audiona että visuaalisena. Oma levyni on blue-ray, jonka olen kuunnellut normaalina 5.1. miksauksena, en korkealaatuisempana HD Master Audiona.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit