Tina Brooks: Minor Move




Blue Note -yhtiön toinen omistaja Alfred Lion näki Tina Brooksin soittavan 1957 lopulla ja jo helmikuussa 1958 saksofonisti oli mukana studiolla urkuri Jimmy Smith sessioissa (joista kasattiin The Sermon ja House Party levyt). Seuraavassa kuussa koitti 25-vuotiaan Tinan (lausuttiin teena (= pikkuinen)) ensimmäinen oma sessio. Mukana oli nuori sensaatio trumpetisti Lee Morgan, 26-vuotias ja jo viisi omaa sessiota liidannut pianisti Sonny Clark, kolme vuotta myöhemmin 27-vuotiaana menehtynyt basisti Doug Watkins sekä parikymppisten soittajien silmissä varmasi ikämies, 48-vuotias rumpali Art Blakey.

Blue Note tunnettiin pyrkimyksestään julkaista vain ensiluokkaista musiikkia. Varsinkin 1950-luvun jatsilevyt, kuten tämäkin, syntyivät useasti yhden päivän sessioissa joten niihin ei sitoutunut suuria summia tuotantorahaa. Alfredin bisnes ei siis kaatunut vaikka yksittäisen session nauhat jätettiin käyttämättä ja työnnettiin nauhavarastoon. Alkuperäiset omistajat myivät yhtiönsä 1965 Liberty Recordsille, jonka taasen United Artists osti 1971. Jälkimmäisen omistuksen aikana vanhoja sessioita alettiin vihdoin julkaista. Tämä toiminta kiihtyi merkittävästi 1979 kun EMI otti yhtiön ohjat käsiinsä.

Mikä ihme onkaan ollut Alfredilla aikoinaan syynä "hyllyttää" Minor Move session nauhat sillä tämä levy on minusta ensiluokkaisen hyvää hard boppia. Bändi soittaa erinomaisesti ja Blakey'n kanssa basisti Watkins hoitaa taustat kuntoon jonka päälle puhaltajien lisäksi oman värinsä tuo pari kuukautta aiemmin esikoisalbuminsa julkaissut pianisti Sonny Clark. Kuukausi session jälkeen Lee Morgan toi avausraidan Nutville Hank Mobleyn konserttiäänitykseen Birdlandiin ja tuossa yhteydessä levy-yhtiön toimesta sattui viba sillä he merkitsivät Mobleyn Another Monday Night at Birdland LP:lle laitetun Tinan biisin Morganin nimiin. 

Tinan neljästä Blue Noten sessiosta Alfred hyllytetti peräti kolme eli 75%. Tämä on jotakin aivan poikkeuksellista ja olisi kiinnostavaa tietää miksi yhtiö toimi näin. Minor Move LP julkaistiin lopulta Japanissa 1980 ja muualla CD:nä vajaa parikymmentä vuotta myöhemmin. Tuolloin mukaan laitettiin nimikappaleesta vaihtoehtoinen otto.

Blue Note Records sai negatiivista palautetta yhtiön 75-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemasta 138 vinyylilevyn sarjan laadusta. (Amerikassa) hyvin kohtuuhintaiset LP:t kun oli prässätty digitaalisista mastereista. Rolling Stonesin tuottajana tunnettu levy-yhtiön pomo Don Was halusi nostaa rimaa 2019 kun yhtiö juhli 80 vuoden ikää. Paikalle kutsuttiin klassikko levyistä lisenssillä audiofiili painoksia ottanut Musc Matter Ltd:n Joe Harley. Blue Note Tone Poet Series nimen saanut kokonaan analoginen uusintajulkaisusarja hivelee sekä silmää että korvaa. Tähän on 2020-luvulla tultu että monikansallinen levy-yhtiö tarvitsee pienen lisenssijulkaisuihin keskittyneen yhtiön apua saadakseen markkinoille laadukkaita vinyylijulkaisuja.

Tinan viimeinen sessio Waiting Game tulee saamaan samanlaisen huomion marraskuussa 2020.

Petri Myllylä / 14.09.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit