Grachan Moncur III: Evolution




Grachan Moncur III soitti alttosaksofonisti Jackie McLeanin bändissä jo oli sävellyksiensä kautta merkittävässä roolissa bändiliiderin kahden uusimman LP:n uudesta musiikillisesta suunnasta. McLeanin bändissä soittivat myös Grachanin siihen löytämä vibafonisti Bobby Hutcherson sekä Miles Davisin bändiin siirtynyt nuori Tony Williams.

Vaikka marraskuussa 1963 taltioitu Evolution onkin vetopasuunaa soittavan Moncurin soololevy, se on helppo niputtaa lähes saman porukan vain kaksi kuukautta aiemmin levyttämään Destination... Out! tai 7 kuukautta aiemmin äänitettyyn One Step Beyond'iin. McLeanin albumien ja Evolution välillä on kuitenkin yksi merkittävä ero, jälkimmäinen kun on kuusikon yhteistyön tulos. Mukana on viimeiset pari vuotta hiljaiseloa elänyt ja huumeongelmansa (kai) tässä vaiheessa jo kuriin saanut Lee Morgan. Hän oli vieraillut entisen työnantajansa Art Blakeyn levyllä sekä kuukautta ennen tätä vanhan soittokaverinsa Hank Mobleyn sessiossa. Yhä nuoren trumpetistin kunto taisi vakuuttaa Mobleyn ja Moncurin levyt tuottaneen levypomon Alfred Lionsin sillä tasan kuukausi tästä ja Lee oli ensimmäistä kertaa yli kolmeen ja puoleen liidaamassa Blue Noten sessiota.

Minun korvani on sen verran harjaantumaton jatsin suhteen että en tiedä miksi jatsin alalajiksi Evolution luetaan, mutta itse olen aina aina kaatanut tällaisen musiikin isoon sammioon, jonka päällä lukee avantgarde. Vielä 10 vuotta sitten en uskaltanut sen äärelle, mutta nyt osa "uutta jatsia" uppoo itselleni jo hyvin. Seikka joka hiukan hämmentää sillä olen kuunnellut fuusiota jo pitkään. Evolution on kiinnostavaa kuunneltavaa, kaukana siitä hard bopista, jota Jackie McLean oli 10 vuotta aiemmin synnyttämässä ja jota Lee Morgan edusti lähes tulkoon aina paitsi tällä levyllä. Vetopasuuna ei ehkä ole se oma suosikki soittimeni jatsissa, mutta Evolution on tuore ja moderni kuuden muusikon onnistuneen yhteistyön tulos.

Petri Myllylä / 02.08.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit