Grant Green: Idle Moments




Pianisti Duke Pearson teki Blue Notelle paljon tuottamista mutta tällä levyllä hän ansioituu nimikappaleen Idle Moments säveltäjänä. Biisi on rauhallinen ja tunnelmallinen - ja liian pitkä. Ainakin näin sen äänitysten aikaan ajatelttiin ja toista ottoa lähdettiin tekemään lyhentääkseen 15-minuuttisen biisin puolta lyhemmäksi. Ensiotto päätyi kuitenkin levylle ja tästä johdosta Greenin Jean de Fleur ja John Lewisin tekemä (Modern Jazz Quartetin levyttämä) Django jouduttiin äänittämään myöhemmin uudestaan että kaikki neljä biisiä saadaan mahtumaan vinyylille.

Grant Green on toki omalla levyllään mies keskiössä, mutta kun studiossa ollaan huippuporukalla niin sooloja jaetaan koko porukalle. Itselläni on joitakin tenorisaksofonisti Joe Hendersonin soololevyjä, ja hänen suoritus tällä levyllä innostaa palaamaan niihin. Ja löytyy hyllystäni myös vibrafonisti Bobby Hutchersonilta pari levyä, mutta pidän enemmän niistä levyistä, joilla hän on värittämässä muiden soittoa. Ehkä en pidä hänen instrumentia niin soolo soittimena kuin fonia, kitaraa tai pianoa. Joka tapauksessa tälläkin levyllä Bobby on mies paikallaan kuten basisti Bob Cranshaw ja vähemmän Blue Notelle äänittänyt rumpali Al Harewood.

Analogue Production on vuodesta 1991 lähtien keskittynyt uusintajulkaisemaan äärimmäisen laadukkaita painoksia valikoiduista levyistä. Vuosien 2008 ja 2012 aikana he julkaisivat 50 Blue Noten albumia kahden levyn 45 RPM painoksina. Julkaisusarjasta vastanneet Steve Hoffman ja Kevin Gray ovat molemmat äänilevy masteroinnin huippuja. Jälkimmäinen oli ammattikuntansa nuorin tullessaan alalle vuonna 1972. Kevin on jatkanut Blue Noten kataloogin kanssa ensiksi 2013 alkaen Music Matters -yhtiössä sekä 2019 saman tiimin kanssa suoraan Blue Noten alaisuudessa. 

Kun Blue Note vuonna 2014 juhlisti yhtiön 75-vuotista taivalta, se aloitti massiivisen vinyyli uusintajulkaisusarjan. Muutamassa vuodessa markkinoille saatiin toista sataa nimikettä, joista Idle Moments päätyi myös omaan levyhyllyyni. Vaikka levyjen (USA:n) hinnat olivat hyvin kohtuullisia, lunta tuli tupaan siitä että levyt oli masteroitu alkujaan CD:tä varten digitoidusta materiaalista. Myös levyjen prässäyksessä oli ajoittain ongelmia.

Yhtiö otti kritiikin vastaan ja lisensoi Idle Momentsin ensiksi italialaiselle DeAgostinolle ja seuraavana vuonna Music Matters -yhtiölle. Todennäköisesti nämä molemmat on tehty kokonaan analogisesti, aivan kuten kesällä 2021 yhtiön itse julkaisema Classic-sarjaan kuuluva painos.

Petri Myllylä / 25.11.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit