Bobby Hutcherson: The Kicker




Blue Note -levy-yhtiön toinen omistaja, tuottaja Alfred Lion tunnettiin pyrkimyksestään julkaista vain ensiluokkaista musiikkia. Varsinkin 1950- ja 60-luvun jatsilevyt syntyivät useasti yhden päivän sessioissa joten niihin ei sitoutunut suuria summia tuotantorahaa. Alfredin bisnes ei siis kaatunut vaikka yksittäisen session nauhat jätettiin käyttämättä ja työnnettiin nauhavarastoon. Alkuperäiset omistajat myivät yhtiönsä 1965 Liberty Recordsille, jonka taasen United Artists osti 1971. Jälkimmäisen omistuksen aikana vanhoja sessioita alettiin vihdoin julkaista. Tämä toiminta kiihtyi selkeästi 1979 kun EMI otti yhtiön ohjat käsiinsä. Siitä huolimatta kesti yhä 20 vuotta ennen kuin Bobby Hutchersonin ensimmäinen sessio saatiin markkinoille, ja toiset 20 vuotta ennen kuin se vihdoin prässättiin vinyylille.

Vibrafonisti Bobby Hutcherson liittyi vuoden 1963 alussa alttosaksofonisti Jackie McLeanin bändiin ja oli mukana ennen tätä joulukuussa taltioitua liideri sessiota kolmella bändin soittajien arvostelumenestykseksi kohonneella levyllä. Niistä kaksi oli McLeanin sessioita, mutta kolmas oli Bobbyn bändiin puhuneen vetopasuunaa soittavan Grachan Moncurin esikoissoolo Evolution. Jos levypomo Alfred Lion kuunteli The Kickeriä vertaillen sitä näihin kolmeen sessioon, on ymmärrettävää että The Kicker ei herättänyt samanlaista fiilistä. Mutta kun levyä kuuntelee omana kokonaisuutena, se nousee selvästi keskinkertaisen session yläpuolelle. Sessio jakautuu kvintetti ja sekstetti osioihin. Jälkimäisessä kuullaan kitarassa Grant Greenia. Itselleni nämä kolme biisiä; session tenorisaksofonistin Joe Hendersonin The Kicker ja Step Lighty sekä session pianistin Duke Pearsonin Beduin edustavat levyn parempaa puoliskoa. Voisiko tähän vaikuttaa myös se että koko soittaja porukka oli puolitoista kuukautta aiemmin osallistunut Greenin hienon Idle Moments levyn sessioihin. Tämän lisäksi basisti Bob Cranshaw oli ollut juuri Bobby Hutchersonin kanssa mainitulla Grachan Moncurin sessiossa.

Blue Note Records sai negatiivista palautetta yhtiön 75-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemasta laajasta vinyylilevyjen sarjasta. (Amerikassa) hyvin kohtuuhintaiset LP:t kun oli työstetty digitaalisista mastereista. Lisäksi joissakin prässäyksissä oli paljonkin toivomisen varaa.

Rolling Stonesin tuottajana tunnettu Blue Noten pomo Don Was halusi nostaa rimaa 2019 kun yhtiö juhli 80 vuoden ikää. Paikalle kutsuttiin yhtiön klassikko levyistä lisenssillä audiofiili painoksia ottanut Music Matter Ltd:n Joe Harley. Blue Note Tone Poet Series nimen saanut analoginen uusintajulkaisusarja hivelee sekä silmää että korvaa. Avattavat kannet ovat paksuja ja kiiltäviä ja niiden sisällä on kuvia äänitys sessiosta. Sarjan levyt prässätään Californiassa laatutyöstä tunnetulla RTI:llä. Tähän on tultu että monikansallinen levy-yhtiö tarvitsee pienen lisenssijulkaisuihin keskittyneen yhtiön apua saadakseen markkinoille laatujulkaisuja. Mutta minkä ihmeen takia siitä ei tehty tuplaa jolloin mukaan olisi mahtunut myös CD:n avausraita? Olen suuttunut tällaisesta albumin typistämisestä! 

Petri Myllylä / 05.10.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit