Lee Morgan: Cornbread




Lee Morganin paluu syksyllä 1963 Blue Note -yhtiön artistiksi sujui onnellisten tähtien alla. Kaksikymmentäkuusi vuotias trumpetisti oli noussut parrasvaloihin jo 18-vuotiaana mutta sortunut myös henkikökohtaisiin ongelmiin (huumeet). Toinen startti synnytti hänen uran suurimman menestyksen Sidewinderin. Tämä aiheutti levy-yhtiö Blue Notelle ison ongelman sillä he halusivat artistilta seuraavaksi mahdollisimman samanlaisen albumin. Kyseinen levy myi niin hyvin että yhtiön johtaja Alfred Lion ei pitänyt mitään kiirettä uuden julkaisun suhteen. Liike-elämän pelisääntöihin kuuluu ettei menestyslevyä saa kannibalisoida tuomalla markkinoille jotakin, joka ei ehkä olekaan sitä mitä markkinat haluavat.

Tuottajana roolissa Alfred Lion järjesti Lee Morganille tasaisesti sessioita, mutta ei kiirehtinyt niiden julkaisemisen kanssa. Cornbread oli jo viides sessio Sidewinderin jälkeen. Niistä neljä julkaistiin 1968 mennessä ja viimeinenkin 1979. Mutta ne eivät ilmestyneet lainkaan kronologisessa järjestyksessä. Morgan ei tehnyt kovinkaan paljon sextetti sessioita joten Cornbread kuulostaa jo miehityksensä johdosta erikoisemmalta, tai jopa juhlallisemmalta. Se että soittimiin on saatu ykkösrivin muusikoita antaa odottaa levyltä paljon. Saksofonistit Hank Mobley (tenori) ja Jackie McLean (altto) ovat molemmat valioliigaa. Morgan äänitti toistakymmentä sessiota Mobley'n kanssa, mutta ymmärtääkseni tämä on Lee-Way'n lisäksi ainoa yhteinen sessio alttosaksofonistin kanssa. Pianistina on Miles Davisin toisessa loistavassa kvintetissä soittanut Herbie Hancock (koronan takia legendan 2020 Porin keikka peruuntui). Bassossa on Hank Mobleyn kanssa soittanut Larry Ridley, joka on mukana Leen kanssa sekä saksofonistin 1965 livellä että kesäkuun sessiossa syntyneellä Dippin'llä. itse asiassa vain viikko Cornbreadin äänityksistä Ridley ja Morgan olivat jälleen yhdessä studiossa, tällä kertaa Jackie McLeanin kymmenen vuotta myöhemmin julkaistavan Jacknifen sessioissa.

Olen kuunnellut kuluneen kesän aikana intensiivisesti Lee Morganin musiikkia. Tyylillisesti uskollisena olen pyrkinyt etenemään ajallisessa eli kronologisessa järjestyksessä, mutta Cornbread tekee sinänsä poikkeaman tähän että sen ja parin muun Leen soololevyn hankittuani ja niitä kuunnellessani sain kuluvan vuoden keväällä päähäni kuunnella hänen laaja tuotanto kokonaisuudessaan. Oman levyhyllyn tarjonta ei siihen toki olisi riittänyt joten kirjaston ja Spotifyn kautta olen tätä kirjoittaessani edennyt kiinnostavassa urakassa jo loppusuoralle.

Blue Note Records sai negatiivista palautetta yhtiön 75-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemasta 138 vinyylilevyn sarjan laadusta. (Amerikassa) hyvin kohtuuhintaiset LP:t kun oli prässätty digitaalisista mastereista. Rolling Stonesin tuottajana tunnettu levy-yhtiön pomo Don Was halusi nostaa rimaa 2019 kun yhtiö juhli 80 vuoden ikää. Paikalle kutsuttiin klassikko levyistä lisenssillä audiofiili painoksia ottanut Musc Matter Ltd:n Joe Harley. Blue Note Tone Poet Series nimen saanut kokonaan analoginen uusintajulkaisusarja hivelee sekä silmää että korvaa. Tähän on 2020-luvulla tultu että monikansallinen levy-yhtiö tarvitsee pienen lisenssijulkaisuihin keskittyneen yhtiön apua saadakseen markkinoille laadukkaita vinyylijulkaisuja.

Petri Myllylä / 05.10.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit