Hank Mobley: Dippin'




Olen viime viikkoina kuunnellut intensiivisesti  ja kronologisesti Lee Morganin levytyssessioita. Samalla olen tutustunut isoon joukkoon loistavia levyjä, joista en ole aiemmin tiennyt mitään tai ainakaan juuri mitään. Hank Mobley'n Dippin' tekee tässä poikkeuksen sillä 11 päivää ennen omaa syntymääni taltioitu sessio on ollut työpaikkani tietokoneella ja olen sitä kuunnellut tietämättä sen soittajista juuri mitään.

Hank Mobley oli aloittanut oman äänitysuransa vuotta ennen kuin Lee Morgan 1956 vain 18-vuotiaana siirtyi julkaisemaan omia levyjä ja soittamaan toisten sessioissa. Toisessa sessiossaan Morganin taustalla soittaa Mobleyn kvintetti ja tästä sessiosta julkaistiin trumpetistin ensialbumi. Yhteistä historiaa oli Dippin'in aikoihin siis jo lähes 10 vuotta. Kaikki vuodet eivät olleet olleet pelkkää ruusuilla tanssimista. Molemmilla miehillä oli ongelmia yksityiselämässä ja suurin syy tähän oli heroiini. Morganille se tarkoitti potkuja Jazz Messengersistä ja muutamaa hiljaista vuotta. Itse asiassa hänen paluu New Yorkin äänitysstudioihin tapahtui Mobleyn sessiossa syksyllä 1963. Mobley taasen sai hyvittää tekosiaan valtion hoivakodissa ja siihen hänellä kului osa vuodesta 1964.

Dippin' kuulostaa Mobley'n aiempiin levyihin nähden jotenkin erilaiselta. 

Analogue Production on vuodesta 1991 lähtien keskittynyt uusintajulkaisemaan äärimmäisen laadukkaita painoksia valikoiduista levyistä. Vuosien 2008 ja 2012 aikana he julkaisivat 50 Blue Noten albumia kahden levyn 45 RPM painoksina. Julkaisusarjasta vastanneet Steve Hoffman ja Kevin Gray ovat molemmat äänilevy masteroinnin huippuja. Jälkimmäinen oli ammattikuntansa nuorin tullessaan alalle vuonna 1972. Kevin on jatkanut Blue Noten kataloogin kanssa ensiksi 2013 alkaen Music Matters -yhtiössä sekä 2019 saman tiimin kanssa suoraan Blue Noten alaisuudessa. Oma toiveeni on että yhtiö ottaisi Dippin' mukaan uuteen julkaisusarjaansa.

Petri Myllylä / 25.11.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit