Lee Morgan: Leeway




Lee Morgan siirtyi 1958 Vee Jay'n artististiksi vaikka toki Art Blakey'n bändin Jazz Messengersin jäsenenä olikin tekemisissä Alfred Lionin Blue Note -yhtiön kanssa. Ehkä tästä syystä levy-yhtiöt saivat luontevasti sovittu vuokrakeikan, jonka tuloksena tämä levy saatiin tehtyä.

Studiossa on jälleen kerran kovan tason ammattimiehiä joiden kanssa Lee oli soittanut useampia sessioita. Uuden oman leiman tuo trumpetisti, jonka soittoa ei ole kuultavissa eli Cal Massey. Hän on kuitenkin säveltänyt kaksi levyn neljästä biisistä. Niistä lama-aikaa kuvaava avausraidaksi laitettu These Are Soulful Days on hieno biisi, josta kannattaa kuunnella myös urkuri Don Pattersonin versio (mukana kitaristi Pat Martino).

Oma musiikkiharrastukseni syttyi teininä 1970-luvun lopulla analogisen aikakauden loppupuolella. Melko pian sen jälkeen LP-levyjen takakansissa alkoi näkyä sanat "digital recording". Muutama vuosi myöhemmin levyt vaihtuivat digitaalisiin. Innostuin uudesta aikakaudesta valtavasti ja alle kaksikymppisenä ensimmäisten joukossa hankin CD-soittimen. Tuosta ajasta on nyt kulunut jo 35 vuotta.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen vinyylilevyltä analogisesti äänitettyä musiikkia, jonka amerikkalainen Music Matters -yhtiö on uusintaprässännyt alkuperäisistä analogisista masternauhoista. He ovat julkaisseet paljon Blue Note -yhtiön levyistä sekä kahden 45 RPM hifistely levyn että perinteisen yhden 33 RPM levyn versiot, molemmat toki kiiltävillä avattavilla kansilla, joiden välissä on yleensä valokuvia levyn sessioista. Tilasin tästä albumista jälkimmäisen kokoelmiini. Nyt, 55-vuotiaana tuntuu hienolta että joillakin on ollut uskoa analogiseen ääneen, ja että he ovat vaalineet sitä. Vaikka se on heille bisnestä, se tuntuu silti lähes kulttuurityöltä. Tämän levyn omistaminen lämmittää mieltä aivan kuten nähdessäni jokin aika sitten arvatenkin suurella vaivalla entisöidyn vuoden 1968 Ford Mustangin.

Petri Myllylä / 8.7.2020

 

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit