Dizzy Atmosphere




Olin hankkinut vinyylihyllyyni ensimmäisen Lee Morganin soololevyn kun lähdin tutkimaan Spotifyn ja kirjaston tarjontaa mieheltä. Kaikkea hänen musiikkia ei löydy suoratoistona, joten kirjasto auttaa musafania. Dizzy Atmosphere herätti silti epäilyksi sillä 2008 julkaistu CD oli pienen firman lisenssityö. Kuunteluun otettuani epäilykset väistyivät ja levyn stereo miksaus kuulosti hyvältä. Ja Dizzyn bändi, se toimii kuin junan vessa. Charlie Persipin, Wynton Kellyn, Billy Mitchellin ja muiden joukosta kohoaa esille äänityshetkellä vielä 18-vuotias Lee Morgan. Hänen soittoa ei voi kuin hämmästellä. 

Löysin Lee Morganin vasta äskettäin ja olen yrittänyt tutustua hänen musiikkiinsa gronoligisessa järjestyksessä siinä aivan onnistumatta. Joka tapauksessa olen kuunnellut kaikki hänen neljä edellisen vuoden sessiota.  Niin paljon kuin niistä pidän, vaikuttaa siltä että vasta tutun keikkabändin kanssa hän nousee sille tasolle, missä hän liiteli seitsemän kuukautta myöhemmin syksyllä 1957 John Coltranen Blue Train -sessioissa.

Petri Myllylä / 22.6.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit