Lee Morgan: The Rumproller




The Rumproller äänitykset alkoivat huhtikuun 9. päivänä 1965 todennäköisesti sinkku sessiona sillä tuolloin äänitettiin vain Wayne Shorterin Venus Di Mildew ja Leen oma upea Desert Moonlight. Lee Morganilla oli samaisena iltana New Yorkissa keikka kollega Freddie Hubbardin bändin kanssa. Sinne oli matkalla myös Blue Note levypomo/tuottaja Alfred Lion sillä illalla nauhoitettiin livelevy The Night of The Cookersin ensimmäinen osa. Mahtavan livelevyn toinen osa äänitettiin seuraavana iltana.

Kesällä 1964 julkaistu Sidewinder oli sekä Leen ja Blue Note -yhtiön suurin kaupallinen hitti ja se myi pitkään tasaisen hyvin ja oli vielä 1965 alussa Amerikan listoilla. Tämä lisäsi painetta tuoda markkinoille jotakin levyn nimikappaleen kaltaista. Leen helmikuussa 1964 äänitetty session ei koettu vastaavan yleisön odotuksia ja se päätettiin julkaista vasta Rumprollerin perään vuoden 1966 lopulla. Elokuussa 1964 äänitetty Tom Cat sai julkaisunsa vasta 15 vuotta myöhemmin.

Ensimmäisen session äänityksiä ei julkaistu Lee Morganin elinaikana vaan albumi saatiin nauhalle 21.4.1965 sessiossa. Trumpetisti toi kuitenkin Venus Di Mildewin joulukuussa Hank Mobleyn sessioon ja biisi ilmestyi pari vuotta myöhemmin tenorisaksofonistin levyllä A Caddy for Daddy. Leen alkuperäinen äänitys ilmestyi vasta 2000 -luvulla The Rumproller CD:llä.

Musiikkimaailmassa on tyypillistä että megamenestyksen jälkeiseen levyyn pyritään saamaan jotakin samaa mikä oli edeltäjässä yleisöä viehättänyt. Erittäin usein tämä ei kuitenkaan onnistu ja seurannut levy floppaa. Rumproller oli myynnillinen pettymys sekin, mutta omana itsenään kuitenkin onnistunut kokonaisuus. Andrew Hillin säveltämä nimikappale toki muistuttaa rakenteellisesti Sidewinderiä, mutta toki myös session miehityksellä on oma osuutensa asiaan.

Aivan kuten Sidewinder, Rumprollerilla soittavat tenorisaksofonisti Joe Henderson ja rumpali Billy Higgins. Uusina miehinä mukana ovat kesästä 1964 lähtien Leen ja Higgins'in kanssa Jazz Messengersissä soittanut basisti Victor Sproles sekä vain tällä levyllä Leen kanssa musisoinut pianisti Ronnie Mathews. 

Ehkä Alfred Lion jätti Wayne Shorterin Venus Di Mildrewin pois alkuperäiseltä levyltä koska bändi purkitti toisen hänen biisinsä, Eddan. Biisi on yksi levyn kohokohdista ja oiva esimerkki että 2019 ties kuinka monennen Grammyn kahminut saksofonisti osaa säveltämisen jalon taidon. itse pidän kuitenkin levyn hienoimpana suorituksena Billie Hollidaylle osoitettu The Lady. Morganin soolo biisissä on hyytävän hyvä.

Petri Myllylä / 06.08.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit