Lee Morgan: Infinity




Blue Note -levy-yhtiön toinen omistaja, tuottaja Alfred Lion tunnettiin pyrkimyksestään julkaista vain ensiluokkaista musiikkia. Varsinkin 1950- ja 60-luvun jatsilevyt syntyivät useasti yhden päivän sessioissa joten niihin ei sitoutunut suuria summia tuotantorahaa. Alfredin bisnes ei siis kaatunut vaikka yksittäisen session nauhat jätettiin käyttämättä ja työnnettiin nauhavarastoon. Alkuperäiset omistajat myivät yhtiönsä 1965 Liberty Recordsille, jonka taasen United Artists osti 1971. Jälkimmäisen omistuksen aikana vanhoja sessioita alettiin vihdoin julkaista. Tämä toiminta kiihtyi selkeästi 1979 kun EMI otti yhtiön ohjat käsiinsä.

Infinity session aikaan Lee Morhganin viimeinen julkaisu oli edellisen vuoden Sidewinder, joka myi poikkeuksellisen paljon ollen ehdottomasti tekijänsä uran menestynein albumi. Sen singlenä julkaistu nimiraita päätyi jopa Chryslerin automainokseen. Alfred Lion oli järjestänyt yhtiöön 1963 paluun tehneelle trumpetistille tasaisin väliajoin sessioita, joista tämän lisäksi elokuussa 1964 äänitetty Tom Cat julkaistiin vasta EMI:n toimesta 1979 ja 1980. Viisi muuta julkaisuaan odottavaa sessiota ilmestyvivät 60-luvulla.

Ensikuuntelun perusteella on vaikea keksiä mitään muuta syytä Infinityn julkaisematta jäämiselle kuin se että Blue Notella oli vain yksinkertaisesti resursseihinsa nähden liian paljon äänitettyä materiaalia. Se että tämäkin sessio lopulta julkaistiin ja että siitä on otettu myös CD-painos (mutta ei uutta vinyyli painosta) kertoo että Lee Morgan myy yhä artistina ja kun laadukasta tavaraa on tarjolla, se julkaistaan. Odotan että yhtiö tulee ottamaan tästäkin levystä uuden prässäyksen.

Petri Myllylä / 09.08.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit