Lee Morgan: Delightfulee




Delightfuleeta on luonnehdittu Lee Morganin tuotannossa siirtymäkauden levyksi. Osa sen materiaalista on hard bopia kun toinen osa koostuu hieman kevyemmästä, tai sanottakoon vaikka viihteellisemmästä materiaalista kuten esimerkiksi Beatles cover Yesterday. 

Alkuperäinen levy koostuu kahdesta sessiosta niin että levylle päätyi vain kaksi ison orkesterin äänitystä kun loput neljä tulivat myöhemmästä kvintetti sessiosta. Ensimmäisessä sessiossa isolla yhtyeellä huhtikuussa syntyi musiikkia riittävästi yhden LP:n tarpeisiin mutta levy-yhtiöpomo Alfred Lion ei ollut lopputulokseen tyytyväinen ja yleisesti epäillään sen johtuneen rumpali Philly Joe Jones osuudesta ja swingin puutteesta. Sessio jäi Jonesin viimeiseksi yhtiössä ja uudessa sessiossa puolitoista kuukautta myöhemmin rumpujakkaralla istui Billy Higgins.

Sovittaja Oliver Nelson oli tehnyt vastaavan session Blue Notelle vuotta aiemmin jolloin äänitettiin Stanley Turrentinon onn istunut Joyride. Vaikka tällä kertaa valtaosa ison orkesterin sessiosta jäikin nauihavarastoon, jo vuonna 1985 julkaistulle Delidhtfulee C-kasetille lisättiin bonuksina sessiosta neljä raitaa. Näistä biiseistä kaksi, Zambia ja Delightful Deggie päätyivät albumille koska ne otettiin kvintetti sessiossa toukokuussa uudelleen nauhalle. Morganin originaalit Need ja Filet of Soul jäivät aikanaan julkaisematta, mutta nykyään nekin löytyvät levyn CD versiolta. 

Itselläni on Delightfuleen sessiot omina soittolistoina ja myöhempi kvintetti sessio on ehdottomasti enemmän omaan makuuni. Vaikka ison yhtyeen saksofonisti Wayne Shorter ja Lee ovat yhdessä olleet aina loistava parivaljakko, kvintetti session porukka on niin huippua että sen musisointi on eri tasolla. Molemmissa sessioissa pianoa soittanut, muutama kuukausi aiemmin viiden vuoden pestin John Coltranen bändissä päättänyt McCoy Tyner on muuten kvintenin ainoa jäsen joka ei ollut mukana Leen uran myydyimmän Sidewinder-levyn sessiossa. Higgins, tenorisaksofonisti Joe Henderson sekä basisti Bob Cranshaw saavat lukea tuonkin klassikon omalle meriittilistalleen.

Petri Myllylä / 10.08.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit