Lee Morgan: The Rajah




Blue Note -levy-yhtiön toinen omistaja, tuottaja Alfred Lion tunnettiin pyrkimyksestään julkaista vain ensiluokkaista musiikkia. Varsinkin 1950- ja 60-luvun jatsilevyt syntyivät useasti yhden päivän sessioissa joten niihin ei sitoutunut suuria summia tuotantorahaa. Alfredin bisnes ei siis kaatunut vaikka yksittäisen session nauhat jätettiin käyttämättä ja työnnettiin nauhavarastoon. Alkuperäiset omistajat myivät yhtiönsä 1965 Liberty Recordsille, jonka taasen United Artists osti 1971. Jälkimmäisen omistuksen aikana vanhoja sessioita alettiin vihdoin julkaista. Tuolloin julkaistiin Lee Morganilta kaksi sessiota tupla-LP:llä. Toiminta kiihtyi selkeästi 1979 kun EMI otti yhtiön ohjat käsiinsä.

Päästyään käsiksi Blue Noten laadukkaaseen kataloogiin, EMI ehti julkaista ensimmäisen kuuden vuoden aikana ison joukon hämmentävän laadukkaita sessioita, niiden joukossa neljä Lee Morganilta. Osa niistä oli jo aikanaan saanut Alfred Lionin toimesta tuotenumerot ja kannet, mutta julkaisu jäi aikaan, jolloin hän itse nautti jo hyvin ansaituista eläkepäivistä (k. 1987). Rajah oli siis jo seitsemäs varastosta kaivettu sessio. Olen lukenut että session nauhat olisivat itse asiassa olleet hukassa ja löytyneen vasta 80-luvulla. On siis kohtuutonta väittää että huonoin sessio jätettiin viimeiseksi. Ja löytyihin nauhavarastolta pari kuukautta Rajahin jälkeen tammikuussa 1967 äänitetty sessio, joka julkaistiin (vain CD:nä) vasta 1998.

Olen kuunnellut kuluneen kesänä aikana erityisen paljon jatsia ja erityisen paljon sessioita, joissa Lee Morgan on ollut mukana. Pääsääntöisesti olen ollut niihin hyvin tyytyväinen. Melko tarkalleen 10 vuotta trumpetistin ensimmäisen session jälkeen äänitetty Rajah on tässä lievä poikkeus sillä oikeastaan vain Gilbert Bécaudin kynästä lähtenyt 1961 hitti What Now My Love osuus omaan makuhermooni. 

Blue Note Records sai negatiivista palautetta yhtiön 75-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemasta laajasta vinyylilevyjen sarjasta. (Amerikassa) hyvin kohtuuhintaiset LP:t kun oli työstetty digitaalisista mastereista. Lisäksi joissakin prässäyksissä oli paljonkin toivomisen varaa.

Rolling Stonesin tuottajana tunnettu Blue Noten pomo Don Was halusi nostaa rimaa 2019 kun yhtiö juhli 80 vuoden ikää. Paikalle kutsuttiin yhtiön klassikko levyistä lisenssillä audiofiili painoksia ottanut Music Matter Ltd:n Joe Harley. Blue Note Tone Poet Series nimen saanut analoginen uusintajulkaisusarja hivelee sekä silmää että korvaa (masteroinut Kevin Gray). Itselleni aika suurena yllätyksenä The Rajah päätyi tammikuussa 2021 osaksi tätä sarjaa. Veikkaan että syynä ei niinkään ollut session kiinnostavuus vaan se että levystä ei oltu otettu vinyyliprässäyksiä sitten vuoden 1985. Avattavat kannet ovat paksuja ja kiiltäviä ja niiden sisällä on kuvia kyseisestä äänitys sessiosta. Blue Note on suunnitellut levylle uuden kannen kunnioittaen aikakauden tyyliä (alkuperäinen oli niin 80's kuin mahdollista). Sarjan levyt prässätään Californiassa laatutyöstä tunnetulla RTI:llä. Tähän on tultu että monikansallinen levy-yhtiö tarvitsee pienen lisenssijulkaisuihin keskittyneen yhtiön apua saadakseen markkinoille laatujulkaisuja.

Petri Myllylä / 02.03.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit