Lee Morgan: The Rajah




Blue Note -levy-yhtiön toinen omistaja, tuottaja Alfred Lion tunnettiin pyrkimyksestään julkaista vain ensiluokkaista musiikkia. Varsinkin 1950- ja 60-luvun jatsilevyt syntyivät useasti yhden päivän sessioissa joten niihin ei sitoutunut suuria summia tuotantorahaa. Alfredin bisnes ei siis kaatunut vaikka yksittäisen session nauhat jätettiin käyttämättä ja työnnettiin nauhavarastoon. Alkuperäiset omistajat myivät yhtiönsä 1965 Liberty Recordsille, jonka taasen United Artists osti 1971. Jälkimmäisen omistuksen aikana vanhoja sessioita alettiin vihdoin julkaista. Tämä toiminta kiihtyi selkeästi 1979 kun EMI otti yhtiön ohjat käsiinsä.

Päästyään käsiksi Blue Noten laadukkaaseen kataloogiin, EMI ehti julkaista ensimmäisen kuuden vuoden aikana ison joukon hämmentävän laadukkaita sessioita. Osa niistä oli jo aikanaan saanut Alfred Lionin toimesta tuotenumerot ja kannet, mutta julkaisu jäi aikaan, jolloin hän itse nautti jo hyvin ansaituista eläkepäivistä (k. 1987). Rajah ei siis ollut niiden ensimmäisten julkaistujen levyjen joukossa. Olen lukenut että session nauhat olisivat itse asiassa olleet hukassa ja löytyneen vasta 80-luvulla.

Olen kuunnellut kuluneen kesänä aikana erityisen paljon jatsia ja erityisen paljon sessioita, joissa Lee Morgan on ollut mukana. Pääsääntöisesti olen ollut niihin hyvin tyytyväinen. Melko tarkalleen 10 vuotta trumpetistin ensimmäisen session, sekin Blue Note -yhtiölle, jälkeen äänitetty Rajah on tässä lievä poikkeus sillä oikeastaan vain Gilbert Bécaudin kynästä lähtenyt 1961 hitti What Now My Love.

Petri Myllylä / 15.08.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit