Andrew Hill: Black Fire




Luin jostakin että Andrew Hill soitti ensimmäisen sessionsa hänen ollessa vasta 18-vuotias vuonna 1954. Kaksi vuotta myöhemmin hän äänitti Warvick-yhtiölle vuonna 1960 ilmestyneen esikoisalbuminsa. Mutta hänen ura ampaisi nousukiitoon vasta 1963 Blue Note -yhtiön kiinnitettyä hänet. Yhtiö oli vuotta aiemmin ottanut talliinsa nuoren pianistin Herbie Hancockin ja hänen jättihitti Watermelon Man taisi antaa newyorkilaisyhtiölle uskallusta ottaa talliin toinen uusi pianisti. Andrew Hillin sessiot yhtiössä starttasivast syyskuussa 1963 kun hän soitti Joe Hendersonin ja lokakuussa Hank Mobleyn sessioissa.

Tenorisaksofonisti Joe Henderson tekee nopean vastavierailun sillä hän on mukana tällä loistavalla kvartettina äänitetyllä esikoislevyllä. Jos siitä pitää nostaa jotakin huonoa esille se liittyy Rudy Van Gelderin miksaukseen, jossa Andrew'n piano meinaa välillä jäädä statistin rooliin.

Blue Note Records sai negatiivista palautetta yhtiön 75-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemasta laajasta vinyylilevyjen sarjasta. (Amerikassa) hyvin kohtuuhintaiset LP:t kun oli työstetty digitaalisista mastereista. Lisäksi joissakin prässäyksissä oli paljonkin toivomisen varaa.

Rolling Stonesin tuottajana tunnettu Blue Noten pomo Don Was halusi nostaa rimaa 2019 kun yhtiö juhli 80 vuoden ikää. Paikalle kutsuttiin yhtiön klassikko levyistä lisenssillä audiofiili painoksia ottanut Music Matters yhtiön Joe Harley. Blue Note Tone Poet Series nimen saanut analoginen uusintajulkaisusarja hivelee sekä silmää että korvaa. Avattavat kannet ovat paksuja ja kiiltäviä ja niiden sisällä on kuvia äänitys sessiosta. Sarjan levyt prässätään Californiassa laatutyöstä tunnetulla RTI:llä. Tähän on tultu että monikansallinen levy-yhtiö tarvitsee pienen lisenssijulkaisuihin keskittyneen yhtiön apua saadakseen markkinoille laatujulkaisuja. 

Petri Myllylä / 22.11.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit