Andrew Hill: Pax




Blue Note -levy-yhtiön toinen omistaja, tuottaja Alfred Lion tunnettiin pyrkimyksestään julkaista vain ensiluokkaista musiikkia. Varsinkin 1950- ja 60-luvun jatsilevyt syntyivät useasti yhden päivän sessioissa joten niihin ei sitoutunut suuria summia tuotantorahaa. Alfredin bisnes ei siis kaatunut vaikka yksittäisen session nauhat jätettiin käyttämättä ja työnnettiin nauhavarastoon. Alkuperäiset omistajat myivät yhtiönsä 1965 Liberty Recordsille, jonka taasen United Artists osti 1971. Jälkimmäisen omistuksen aikana vanhoja sessioita alettiin vihdoin julkaista.

The Blue Note Re-issue Series oli Libertyn ideoima kahden levyn julkaisusarja, jolle laitetiin yleensä kaksi tai kuten tässä tapauksessa kolme eri aiemmin julkaisematonta sessiota. Pianisti Andrew Hillin 1975 julkaistun tuplan nimi oli One For One ja sen kakkoslevyllä oli viisi biisiä 1965 sessiosta. Sessiossa taltioitiin kuitenkin kuusi biisiä ja ne kaikki julkaistiin 41 vuotta myöhemmin nimellä Pax. Blue Noten 80-vuotisjuhlan kunniaksi yhtiö on 2019 ja 2020 julkaissut vinyylinä joitakin sellaisia sessioita, kuten PAX jotka on julkaistu vain CD formaatissa. 

Sessiossa Andrew'lla on studiossa tuttuja miehiä soittamassa. Basisti Richard Davis oli ollut mukana kaikilla viidellä aiemmalla levyllä. Andrew Hillin ensimmäinen sessio Blue Notelle oli ollut Joe Hendersonin Our Thing LP ja tenorisaksofonisti oli ollut tätä ennen parilla hänen levyllä. Levy-yhtiön house bändiin kuulunut rumpali Joe Chambers oli taasen ollut 7 kuukautta aiemmin Andrew! levyn sessioissa. Freddie Hubbard, joka soittaa sessiossa trumpetin sijaan kornettia (kuten oli tehnyt vuotta aiemmin Herbie Hancockin Empyrean Islesillä) ei ollut aiemmin ollut pianistin kanssa sessiossa, mutta oli paikalla myös puoli vuotta myöhemmin kun taltioitiin Andrew'n seuraavaksi julkaistu LP Compulsion.

Kaksi session biiseistä, Erato ja Roots 'n' Herbs on trio esityksiä. Jälkimmäinen ei ollut mukana 1975 tuplalla vaan sen ensijulkaisu tapahtui 1995 boxilla, jossa on kaikki Hillin Blue Notelle äänittämät sessiot. Syy biisin myöhäiseen julkaisuun on ilmeinen, se kun on selvästi session heikoin esitys. Sitä vastoin heikkoi ei ollut neljän session soittajan suoritus kaksi kuukautta myöhemmin kun Sam Rivers korvasi Hendersonin ja he äänittivät Bobby Hutchersonin loistavan Dialogue levyn.

Petri Myllylä / 25.09.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit