Dexter Gordon: Clubhouse




Blue Note -levy-yhtiön toinen omistaja, tuottaja Alfred Lion tunnettiin pyrkimyksestään julkaista vain ensiluokkaista musiikkia. Varsinkin 1950- ja 60-luvun jatsilevyt syntyivät useasti yhden päivän sessioissa joten niihin ei sitoutunut suuria summia tuotantorahaa. Alfredin bisnes ei siis kaatunut vaikka yksittäisen session nauhat jätettiin käyttämättä ja työnnettiin nauhavarastoon. Alkuperäiset omistajat myivät yhtiönsä 1965 Liberty Recordsille, jonka taasen United Artists osti 1971. Jälkimmäisen omistuksen aikana vanhoja sessioita alettiin vihdoin julkaista. Tämä toiminta kiihtyi selkeästi 1979 kun EMI otti yhtiön ohjat käsiinsä.

Alfredin yhtiökumppani Francis Wolff lähetti Tanskassa kolme vuotta asuneelle saksofonistille kirjeen, jossa kertoi tuottajan kuunnelleen nauhat läpi ja olleensa sessioon pettynyt. Ja että nauhat tultaisiin hyllyttämään ja sessio tultaisiin uusimaan (mitä ei koskaan tehty). Seuraavassa kirjeessään New Yorkiin Dexter pahoittelee hyllytystä.

Amerikkalainen Music Matters -yhtiö on uusintajulkaissut paljon Blue Note -yhtiön levyjä paksuilla kiiltävävillä ja avattavilla kansilla, joiden sisäkansissa on sessiossa otettuja valokuvia. Blue Note Records sai negatiivista palautetta yhtiön 75-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemasta 138 vinyylilevyn sarjan laadusta. (Amerikassa) hyvin kohtuuhintaiset LP:t kun oli prässätty digitaalisista mastereista. Rolling Stonesin tuottajana tunnettu levy-yhtiön pomo Don Was halusi nostaa rimaa 2019 kun yhtiö juhli 80 vuoden ikää. Paikalle kutsuttiin Musc Matter Ltd:n Joe Harley. Blue Note Tone Poet Series nimen saanut kokonaan analoginen uusintajulkaisusarja, joiden mukana on myös Clubhouse, hivelee sekä silmää että korvaa. 

Petri Myllylä / 23.09.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit