Grantstand




Ennen tämän levyn hankintaa olin kuullut muutamia Grant Greenin soololevyjä sekä erinomaisia Jimmy Smith albumeja, joilla Green on mukana. Grantstand eroaa näistä raikkaasti. Grantstand jäi Yusef Leteef ainoaksi Greenin kanssa. Tenorisaksofonisti muuten soittaa My Funny Valentinellä huilua ja hän oli näihin aikoihin viemässä soittoaan kohti maailmanmusiikia. Tällä levyllä on soittaa kuitenkin soulahtavaa hard bopia, jos tällainen genre olisi olemassa. Grant oli mukana puolitoista kuukautta aiemmin urkuri Brother Jack McDuffin sessiossa ja myös tällä levyllä urut soivat läpi levyn hivelevän tyylikkäästi. Rumpali Al Harewood ja Grant Green olivat olleet aiemmin rivimiehinä muutamissa yhteisissä sessioissa joten

Analogue Production on vuodesta 1991 lähtien keskittynyt uusintajulkaisemaan äärimmäisen laadukkaita painoksia valikoiduista levyistä. Vuosien 2008 ja 2012 aikana he julkaisivat 50 Blue Noten albumia kahden levyn 45 RPM painoksina. (Lähes kaikki julkaistiin myös korkearesoluutioisina SACD:nä). Julkaisusarjasta vastanneet Steve Hoffman ja Kevin Gray ovat molemmat äänilevy masteroinnin huippuja. Jälkimmäinen oli ammattikuntansa nuorin tullessaan alalle vuonna 1972. Kevin on jatkanut Blue Noten kataloogin kanssa ensiksi 2013 alkaen Music Matters -yhtiössä sekä 2019 saman tiimin kanssa suoraan Blue Noten alaisuudessa.

Olisin toivonut että he olisivat laittaneet lyhyelle levylle mukaan CD:n bonuskappaleen Green's Greenery, joka tulee samasta sessiosta. Nyt levyn D-puolelle jää pelkästään neliminuuttinen Old Folks. Arvatenkin venäläinen DOL laittoi sen mukaan 2013 lisensoimaansa painokseen. 

Petri Myllylä / 16.09.2020

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit