Freddie Hubbard: Here to Stay




Blue Note -levy-yhtiön toinen omistaja, tuottaja Alfred Lion tunnettiin pyrkimyksestään julkaista vain ensiluokkaista musiikkia. Varsinkin 1950- ja 60-luvun jatsilevyt syntyivät useasti yhden päivän sessioissa joten niihin ei sitoutunut suuria summia tuotantorahaa. Alfredin bisnes ei siis kaatunut vaikka yksittäisen session nauhat jätettiin käyttämättä ja työnnettiin nauhavarastoon. Alkuperäiset omistajat myivät yhtiönsä 1965 Liberty Recordsille, jonka taasen United Artists osti 1971. Jälkimmäisen omistuksen aikana vanhoja sessioita, kuten tämä, alettiin vihdoin julkaista. Tämä toiminta kiihtyi selkeästi 1979 kun EMI otti yhtiön ohjat käsiinsä.

Freddie Hubbardin seuraava Blue Notelle soitettu sessio keväällä 1964 muutti niin paljon trumpetistin musiikillista suuntaa, että puolitoista vuotta aiemmin joulukuun 1962 lopulla purkitettu Here To Stay jäi levy-yhtiön nauhavarastoon. Siitäkin huolimatta että sille oli annettu katalooginumero, tehty kansi ja mainostettu levypusseissa. Toki on mahdollista että Alfred Lion koki julkaisun turhaksi koska Freddie oli äänittänyt levyllisen toiselle yhtiölle ja se julkaistiin helmi/maaliskuussa eli samoihin aikoihin kun Here To Stay oli tuotannossa.

Freddie oli liittynyt samana vuonna Art Blakey'n johtamaan Jazz Messengersiin ja sessiossa ovat mukana tuosta ryhmästä tenorisaksofonisti Wayne Shorter, pianisti Cedar Walton sekä basisti Reggie Workman. Art Blakey oli lopettanut hiukan aiemmin bändinsä ulkopuoliset sessiot ja rumpujakkaralla homman klaaraa mies Miles Davisin selän takaa; Billy Joe Jones.

Levyn avausraita Philly Mignon nousee esiin levyn parhaimmaksi raidaksi. Balladi Body & Soul oli niin onnistunut että kun Freddie äänitti joitakin kuukausia myöhemmin Impulselle kolme sessiota, hän toi biisin niistä viimeiseen (02.05.63). Lopulta koko levy nimettiin sen mukaan.

Petri Myllylä / 06.09.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit