The Power Of Rock And Roll




Frank Marino nousi Pohjois-Amerikassa musiikkifanien tietoisuuteen kertomalla olevansa Jimi Hendrixin incarnaatio. Ehkä hän tarkoitti sillä henkisen työn jatkajaa, mutta lehdistö sai nuoren kitaristin naisista ja typerästä lausunnosta kohu-uutisen. Ehkä koko lausunnon takana olikin levy-yhtiön markkinointiosasto?

Marinon bändin nimi on Mahogany Rush. Alkuaikoina se kirjoitettiin ilman johtajansa nimeä, mutta tältä levyltä se tippui kokonaan pois.

Levyn avaava nimikappale kertoo heti mitä on tulossa, komeaa kitarointia, tiukkaa vääntöä ja hyvin tuotettuja rokkibiisejä. Mahogany Rush levyiltä tutut jazz ja progeväännöt ovat saaneet väistyä taka-alalle. Siihen kastiin voi toki lukea A-puolen päättävän Runnin' Wildin lievine Hendrix sävyineen. Biisi on ehkä levyn materiaalista vanhakantaisin, mutta samalla yksi sen parhaista. Sitä ennen tulevat Play My Music ja Stay With Me ovat nekin niin laadukkaita että levyn paraatipuoli on hengästyttävän loistelias.

Tältä levyltä on vaikea, ellei jopa mahdotonta löytää täyteraitoja. Kääntöpuolen Go Strange oli itselleni nuoruudessa aivan liian jazz, mutta tätä kirjoittaessa 5-kymppisenä lähestyessä lienen sitten riittävän iäkäs ymmärtämään Frankin kitarainstrumentaalia. Itse pidän vähiten Young Man kappaleesta, mutta kun sitä seuraava päätösraita Ain't Dead Yet kohoaa seitsemän muun tasolle, ei tätä levyä voi kuin suositella kaikille kitaramusiikin ystäville.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit