Wayne Shorter: Et Cetera




Hankin 2020 keväällä kerralla ison kasan jatsilevyjä. Olin vuosia yrittänyt etsiä kuolinpesistä isoa kokoelmaa siinä onnistumatta. Jotakin olin kuitenkin ostanut ja niistä herkut omaan hyllyyn laitettuani tehnyt sen verran rahaa että syntyi ajatus hyvän jatsikokoelman hankkimisesta. Kuunneltuani Et Ceteraa ensimmäisen kerran jäin jo miettimään otinko hyllystä ihailemani pianisti Herbie Hancockin levyn. Niin paljon pianisti on esillä bändinkaverinsa levyllä (Miles Davis toinen loistava kvintetti).

Blue Note -levy-yhtiön toinen omistaja, tuottaja Alfred Lion tunnettiin pyrkimyksestään julkaista vain ensiluokkaista musiikkia. Varsinkin 1950- ja 60-luvun jatsilevyt syntyivät useasti yhden päivän sessioissa joten niihin ei sitoutunut suuria summia tuotantorahaa. Alfredin bisnes ei siis kaatunut vaikka yksittäisen session nauhat jätettiin käyttämättä ja työnnettiin nauhavarastoon. Alkuperäiset omistajat myivät yhtiönsä 1965 Liberty Recordsille, jonka taasen United Artists osti 1971. Jälkimmäisen omistuksen aikana vanhoja sessioita alettiin vihdoin julkaista. Tämä toiminta kiihtyi selkeästi 1979 kun EMI otti yhtiön ohjat käsiinsä.

EMI:n Japanin osasto julkaisi useita varastossa lojuneita Blue Note sessioita vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä ennen USA:tä. Tämän session suhteen näin ei kuitenkaan käynyt vaikka toki japanilaiset vuoden nopeampia olivatkin. Heidän 1979 julkaisema Collector on kuitenkin siinä mielessä huono julkaisu että se ei dokumentoi kokonaista sessiota vaan siltä puuttuu Toy Tune. Sen tilalle laitettu nimikappale taasen tulee 1966 Adam's Apple sessiosta.

Petri Myllylä / 9.6.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit