Hank Mobley: A Slice of the Top




Blue Note -levy-yhtiön toinen omistaja, tuottaja Alfred Lion tunnettiin pyrkimyksestään julkaista vain ensiluokkaista musiikkia. Varsinkin 1950- ja 60-luvun jatsilevyt syntyivät useasti yhden päivän sessioissa joten niihin ei sitoutunut suuria summia tuotantorahaa. Alfredin bisnes ei siis kaatunut vaikka yksittäisen session nauhat jätettiin käyttämättä ja työnnettiin nauhavarastoon. Alkuperäiset omistajat myivät yhtiönsä 1965 Liberty Recordsille, jonka taasen United Artists osti 1971. Jälkimmäisen omistuksen aikana vanhoja sessioita alettiin vihdoin julkaista. Toiminta kiihtyi kuitenkin vasta 1979 kun EMI otti yhtiössä ohjat käsiinsä.

Olen itse ollut taipuvainen uskomaan että julkaisematta jääneet levyt tai kappaleet harvoin erityisen onnistuneita. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin hankkinut hyllyyni paljon jatsilevyjä, kuten A Slice of the Top, jotka ovat aikoinaan jääneet julkaisematta, ja jotka ovat musiikillisesti jopa parempia kuin mahdollisesti julkaistu artistin edellinen tai seuraava sessio. Blue Note ei ollut julkaisemassa vielä puoleentoista vuoteen Mobleyn edellistä neljä kuukautta aiemmin taltioitua A Caddy For Daddy levyä kun se järjesti hänelle ison, kahdeksan soittajan session. Kyseessä ei todellakaan ollut ensimmäinen moinen vaan uusien omistajien yhtiö oli selkeästi päättänyt lähteä mukaan jatsin uuteen aaltoon. Esimerkiksi yhtiön toinen tenorisaksofonisti Joe Henderson oli äänittänyt vain pari kuukautta aiemmin äänittänyt seitsemän miehen kokoonpanolla (Mode For Joe LP).

Alfred Lion toimi tässä sessiossa, kuten yleensä yhtiönsä levytyksissä tuottajana. Paikalla oli soittajia, jotka olivat olleet useissa hänen sessioissa. Mobleyn kanssa yhteiskeikkoja paljon soittanut Lee Morgan lienee heistä ollut Alfredille tutuin, mutta kyllä alttosaksofonisti James Spaulding oli hänkin ollut useissa Alfredin järjestämissä sessioissa kuten loistavalla Wayne Shorterin All Seeing Eye. Basisti Bob Cranshawn (sekä virheellisesti levynkannessa oleva Reggie Workman) ja ja rumpali Billy Higgins ja pianisti McCoy Tyler olivat hekin tuttuja soittajia. Euphonium torvea soittava Kiane Zawaldi oli hänkin kerennyt kerran aiemmin Alfredin sessioon, jossa syntyi Freddie Hubbardin Blue Spirit, mutta tubaa puhaltaneelle Howard Johnsonille tämä sessio taisi olla ensimmäinen ja ainoa Alfredin alaisuudessa.

Petri Myllylä / 9.6.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit