Wonderworld




Löydettyäni nuorena 1980-luvun alussa Uriah Heepin musiikin, hankin heidän levyjä sitä mukaan kun niitä tuli vastaan. Ennen Wonderwordia hyllyssäni oli jo bändiltä useampi timantti. Muistan yhä kuinka huhtikuussa 1974 julkaistun bändin seitsemännen levyn kuuntelu oli itselleni suuri pettymykseltä. Ei siis ollut mikään ihme että joidenkin vuosien kuluttua myin sen. Vaikka ostinkin toistakymmentä vuotta myöhemmin remasteroitu Wonderworld, en edelleenkään osannut siitä nauttia. Divariin kiikutetun CD:n tilalle hankin kuitenkin 2014 levyn itselleni jo kolmannen kerran, tällä kertaa sen alkuperäisen amerikkalaisen vinyylin. 

Uriah Heepin legendaarisen Byron-Hensley-Box-Thain-Kerslake viisikon viides yhteinen levy jäi myös heidän viimeisekseen. Valitettavasti kokoonpanon jokainen levy oli edeltäjäänsä heikompi. Münchenin kuuluisalla Musicland-studiolla alkuvuodesta 1974 äänitetty Wonderworld ei onnistu alkuunkaan palauttamaan bändiä aiempien vuosien loistoon. Bändin asettauduttua Arabella-hotelliin, se oli poikkeuksellisessa tilanteessa. Koskaan aiemmin se ei ollut saapunut studiolle ilman riittävää määrää uusia biisejä. Tämän johdosta Ken Hensley ei dominoi levyllä kuten aiemmin. Uusia biisejä tehtiin studiossa sitä kukaan kuin hyviä ideoita syntyi.

Mikään Wonderworldin biiseistä ei saa minulta kiitettävää arvosanaa. Silti loistava balladi The Easy Road ja simppeli rokkenrolli Something Or Nothing kelpaavat soittolistalleni. Hidas ja bändille poikkeuksellisen funky I Won't Mind on ilahduttava poikkeus sen tuotannossa, mutta ei sekään kuitenkaan ole mikään unhoon jäänyt helmi. Kokonaisuudessaan levy on enintään tyydyttävä. Sen ilmestyttyä bändin Amerikan levy-yhtiö Warner ei enää jaksanut satsata bändinsä eteen. Levy menestyi heikosti myös Euroopassa, ja esimerkiksi Something Or Nothing single jäi Saksassa sijalle 45, joka oli bändin siihenastinen pohjanoteeraus Saksassa. Suomessa levy saatiin kauppoihin vasta heinäkuussa joten kiertueen avauskeikalta 15.5.1974 Helsingin messukeskuksessa (nykyinen Töölön kisahalli) kukaan 2000 ihmisestä ei tuntenut setin kuutta uutta biisiä. 

Wonderworld remasteroitiin vuonna 1996, jolloin siihen lisättiin bonuksina yksi bändin parhaista sinkku b-puolista What Can I Do, pitkä versio Dreams-biisitä sekä pari Shepperton-äänitystä. Näistä The Easy Road on eri versio kuin Live At Shepperton'74 -levyllä. Vuonna 2004 julkaistu expanded deluxen kiinnostavimmat bonukset ovat alkujaan A Time Of Revelation -kokoelmalla olleet Wonderworld-sessioiden ylijäämäbiisit Love, Hate and Fear ja Stone's Throw.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit