Jimmy Smith: The Sermon




Blue Note ja sen omistaja-tuottaja Alfered Lion onnistuivat yleensä kasaamaan LP:n yhdestä äänityssessiosta. Jokus tuottelias sessio antoi yhtiölle kaksi levyllistä julkaistavaa materiaalia. House Party ja sen jälkeen ilmestynyt The Sermon poikkeavat tästä.

Elokuussa 1957 oli nauhalle saatu peräti kahdeksan biisiä. Näistä kuitenkin vain kaksi päätyivät House Party -levylle ja yksi eli J.O.S. ilmestyi myöhemmin 1958 The Sermontilla.

Ennen seuraavaa studio sessiota Blue Note äänitti Jimmy Smith Trion keikan New Yorkin Small's Paradise -klubilla. Siitä julkaistuista kahdesta livelevystä ainakin osa 1 ilmestyi ennen House Partyä ja toinen ehkä ennen The Sermontia. Alfred järjesti Jimmy Smithille kaksi sessiota helmikkun 25. päivälle. Aamulla hänellä oli studiossa oma trionsa sekä alttosaksofonisti Lou Donaldson. Neljästä äänitetystä biisistä julkaistiin vain Lover Man (House Partyllä). Lou jäi studioon Jimmyn kanssa ja heidän seuraksi saapuivat uutena miehenä ensimmäiseen studio sessioon osallistunut tenorisaksofonisti Tina Brooks, rumpali Art Blakey sekä jo elokuun 1957 sessioissa mukana olleet trumpetisti Lee Morgan ja kitaristi Kenny Burrell. Tällä porukalla saatiin nauhalle House Partyn avausraita Au Privave sekä The Sermonin nimiraita sekä Flamingo. Näin Alfred Lionilla oli kasassa kahden tulevan julkaisun materiaali.

Alfred Lion tunnettiin halusta julkaista vain ykkösluokkaista materiaalia. Charlie Parkerin Confirmation on mitä loistavin biisi ja helmikuun 1958 sessioiden ammattimiesten käsissä ehdotonta huippulaatua. Silti kymmenminuuttinen biisi ei mahtunut kummallekaan levylle ja se ilmestyi vasta 1979 kun yhtiön omistajaksi tullut EMI julkaisi LP:llä Confirmation yhdessä parin elokuun 1957 session out-taken kanssa. Päivän saalis oli kahdeksan biisiä nauhalla. Näistä kolmea ei ole koskaan julkaistu ja loput viisi jakautuivat kolmelle eri LP:lle. Vuonna 1987 ne kaikki löytyivät yhdeltä The Sermon CD-painokselta (jolla oli lisäksi pari elokuun sessioiden ylijäämää), mutta sittemmin sessiot biisit ovat sekaisin kahdella albumilla ja isoa osaa niistä ei löydy nykyään mistään (ei edes Spotifystä). 

Kitaristi Kenny Burrellin lisäksi molemmissa sessioissa olivat mukana edellisessä kuussa 19 vuotta täyttänyt trumpetisti Lee Morgan ja rumpali Donald Bailey (tosin hän vuorottelee 1958 sessiossa Art Blakeyn kanssa). 

Petri Myllylä / 10.7.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit