Smoke Stack




Vain kuukausi Andrew Hillin ensimmäisen liideri session jälkeen Blue Noten omistaja/tuottaja Alfred Lion kutsui hänet uuteen sessioon. Joulukuussa (13.) 1963 studiossa on sama rytmiryhmä eli bassossa Ritchard Davis ja rumpali Roy Haynes. Lisäksi sessiossa on mukana toisena basistina Eddie Khan, jonka oletan soittavan jousella kuultavat osiot eli vaikka teoriassa ollaan kvintetissä niin kuitenkin levy kuulostaa triolta.

Tätä kirjoittaessa olen kuunnellut joitakin kertoja Hillin arvostelumenestykseksi ja jazz klassikoksi nostettua esikoislevyä. Tiesin ennen Smoke Stackin hankintaa että kyseistä albumia ei ole reitattu pianistin tärkeimpien levytysten joukkoon. Ehkä Alfred Lion ajatteli samoin sillä Andrew'n kolmen seuraavan kuukauden aikana soittamat sessiot julkaistiin ennen tätä. Ehkä Smoke Stack on kaupallisesti haastava levy. Se ei ole niin perinteinen kuin edeltäjänsä, mutta ei riittävän avantgardea upotakseen siihen markkinaan.

Records sai negatiivista palautetta yhtiön 75-vuotisjuhlan kunniaksi julkaiseman laajan vinyylilevyjen sarjan laadusta. Sinällään (Amerikassa) hyvin kohtuuhintaiset LP:t kun oli prässätty digitaalisista mastereista. Kuraa tuli myös useidenlevyjen prässäyksistä. Virheestä oppinut levy-yhtiön pomo Don Was halusi nostaa rimaa vuonna 2019 kun yhtiö juhli 80 vuoden ikää. Kahdesta täysin analogisesta julkaisusarjasta kiiltävillä avattavilla kansilla varustettu Tone Poet oli näistä hinnaltaan kalliimpi (noin 35 e). Omaan hyllyyni hankkimani Smoke Stack julkaistiin osana toista sarjaa nimeltä 80 Series (n. 22 e). Tämä on vinyyliharrastajien unelmien täyttymys ja mahdollisuus hankkia uusia laadukkaita painoksia. Edellisestä Blue Noten täysin analogisesta mid price -sarjasta oli ehtinyt kulua jo neljännesvuosisata.

Petri Myllylä / 09.12.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit