Nuthin' Fancy




Lynyrd Skynyrd oli kovassa nousussa julkaistuaan kaksi erinomaista levyä vajaan vuoden sisällä. Mahtoiko tämä nostaa paineita uutta levyä kohtaan vai jäikö keikkailulta liian vähän aikaa sävellystyöhön? Joka tapauksessa taso tippuu luvattoman paljon tällä maaliskuussa 1975 julkaistulla kolmoslevyllä. Levyn äänitysten lähestyessä Artimus Pyle istahti rumpupallille Bob Burns jätettyä kokoonpanon.

Avausraita Saturday Night Special oli soinnut jo edellisen vuoden Burt Raynoldsin tähdittämässä The Longest Yard -leffassa. Biisi ei onnistunut uusimaan Alabaman sinkkumenestystä vaikka hieno biisi onkin. Se on oma suosikkini yhdessä albumin päätösraidan, laulaja Ronnie van Zantin omaelämänkertaisen Whiskey Rock-A-Rollerin kanssa. Valitettavasti näiden kahden väliin jäävät kuusi biisiä eivät herätä itsessäni suurta innostusta. Kuunnellessani levyn alkuperäistä englantilaista vinyyliprässäystä, sen lämmin sointi nosti esille vierailijan, Barry Hardwoodin ja hänen vanhojen bluesmiesten kitarointia muistuttavan soitannan kappaleessa Made In Shaden.

Nuthin' Fancy'iin päättyi bändin ja tuottaja Al Kooperin yhteistyö. Jatkossa tuottajan tuolilla istui toinen legendaarinen tuottaja Tom Down. Bändin kolmas kitaristi Ed King lähti bändistä kesken 27.5.1975 soitetun Pittsburghin keikan. Riitaisasta lopusta johtuen mies oli enemmän kuin ihmeissään kun häntä pyydettiin 13 vuotta myöhemmin mukaan bändin paluukiertueelle.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit