J. J. Johnson Sextet: Featuring Clifford Brown (10




Kesäkuu 1953 oli Clifford Brownin uralle merkittävä kuukausi. Yhdeksäntenä päivänä hän liidasi yhdessä Lou Donalsonin kanssa ensimmäisen sessionsa Blue Notelle. Kaksi päivää myöhemmin hän oli aiemmin sovitussa Prestige-yhtiön tuottamassa Tadd Dameronin sessiossa. Vajaa pari viikkoa myöhemmin nuori trumpetisti osallistui Blue Notelle levyttävän vetopasuunaa soittavan Jay Jay Johnsonin sessioon. Jälkimmäinen oli soittanut juuri Miles Davisin sessioissa ja tämä oli hänen ensimmäinen liidaus Blue Notelle. Cliffordille tämä sessio oli äärimmäisen tärkeä sillä se toi sopimuksen omasta soololevystä.

Sessiossa oli pianistina John Lewis, jonka kanssa JJ tuli myöhemmin 50-luvulla soittamaan paljon yhdessä. Bassoa soittava Percy Heath ja rumpali Kenny Clark tulivat jatkossa soittamaan yhdessä Lewisin kanssa Modern Jazz Quartetissa, jonka ensimmäisestä sessiosta oli kulunut vain pari kuukautta. Multi-instrumentalisti, säveltäjä Gigi Gryce oli mukana sessiossa, vaikka ei sillä soitakaan. Myöhemmin hän teki useamman version levyllä kuultavasta biisistään Capri. Session tenorisaksofonisti on Percyn veli Jimmy, joka oli ollut mukana JJ:n kanssa Miles Davisin sessiossa.

Löysin Helsingin kirjastosta Clifford Brownin uraa valaisevan viiden vinyylin The Complete laatikon, jonka amerikkalainen postimyyntinä levynsä myyvä Mosaic-yhtiö oli 1985 julkaissut. Levyllä on mukana kolmesta J.J. session kappaleesta vaihtoehtoiset äänitykset. Oma nopea analyysi on että oikeat otot Blue Note -yhtiö levylle valitsi. Tosin mitä sanoisin jos arkistoon jääneet olisivat tulleet julkaistua? Jay Jay ja Clifford puhaltavat kuitenkin hyvin yhteen ja se on tämän levyn suola. Harva vetopasunisti, jos kukaan vie kuitenkaan pidemmän korren kun viereiseen mikkiin tuuttaa Clifford Brown. Levyn päätösraidalla It Could Happen To You Brown istuu kuitenkin omalla tuolillaan instrumentti sylissään kuunnellen JJ:n tunnelmallista soittoa.

Kun kymppituumainen LP menetti vuonna 1955 suuren yleisön kiinnostuksen, levy-yhtiöt siirtyivät julkaisemaan nykystandardin mukaisia 12 tuumaisia levyjä. Iso osa 1956 julkaisuista olivat kuitenkin kokoelmia jo aiemmin julkaistusta materiaalista. Niin myös tämän levyn suhteen. Sen päätösraitaa lukuun ottamatta levyn viisi muuta biisiä löytyivät (yhä nykyään Blue Noten kataloogissa olevalta) The Eminant Jay Jay Johnson Volume 1:ltä.

Japanilaiset prässäsivät alkuperäisestä kuuden biisin levystä 1999 ja jenkit 2014 vintage uusintapainokset. Blue Note kuitenkin lisensoi sen Eurooppaan ranskalaiselle Jazz Image -yhtiölle, jotka omaan tyyliinsä rakensivat sen uusiksi ilman häivähdystäkään vintagesta.

Petri Myllylä / 15.08.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit