British Steel




John Lennon perusti 1970 kotiinsa Tittenhurst Parkiin Ascot Sound Studiosin. Lennonin ja Yoko Onon muutettua seuraavana vuonna Yhdysvaltoihin studio jäi vähälle käytölle kunnes Ringo Starr otti sekä talon että alakerran studion hoitoonsa. Judas Priest majottautui taloon tammikuussa 1980 mutta ei saanut studiossa haluamaansa soundia joten he äänittivät levyn eri puolella suurta taloa.

British Steel on ensimmäinen niistä kuudesta Priest-levystä, jolla on mukana Trapezesta tullut rumpali Dave Holland. Tutustuin levyyn alkujaan 80-luvun alussa, mutta en ihastunut tuolloin sen enempää bändiin kuin itse levyynkään. Klassikko statusta nauttiva levy tuli omaan hyllyyni vasta 2010. Kuuntelin vasta vuonna 2009 bändin koko kataloogin. Tuolloin huomasin lapsuuden naapurin pojan suosikkilevyn British Steelin olevan Priestin alkuajan tuotannosta itselleni tutuin, ja ehkä siksi myös mieleisin.

Uskon Judas Priestin hyötyneen brittiläisen uuden aallon heavy bändien, kuten Iron Maidenin ja Def Leppardin kasvaneesta suosiosta. Muutaman laihan vuoden jälkeen raskas rock oli taas kovassa huudossa Englannissa, ja pian koko Euroopassa. Albumi menestyi kuitenkin kaikista parhaiten Yhdysvalloissa myyden siellä kultaa. Tältä levyltä julkaistiin peräti kolme singleä, Breaking The Law, United sekä Living After Midnight. Tämä kertoo British Steel -levyn suosiosta, jonka levy-yhtiö halusi myös rahastaa viimeisen päälle, kuis muuten. Sinkkubiisien lisäksi levyn parhaimpiin kiilaa Metal Gods.

Vaikka British Steel onkin mielestäni bändin siihenastisen historia paras levy, ei se ole mielestäni kovan rock vuoden 1980 paras julkaisu. Muutama kuukausi myöhemmin julkaistuun AC/DC:n Back In Blackiin verrattuna British Steel on romurautaa. Levyn täytettyä 30 vuotta, levy-yhtiö keksi niputtaa siihen vuoden 2009 kiertuevideon. Legacy Edition ei kumminkaan sisällä mitään aiemmin julkaisematonta materiaalia levyn äänityksistä.

Petri Myllylä / 9.11.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit