Sad Wings Of Destiny




Esikoislevyllä hiukan häirinneet edellisen vuosikymmenen soundit, jopa 60-lukulainen hämyily puuttuvat bändin kakkoslevyltä. Se on myös selkeästi esikoista paremmin tuotettu levy. Uskoisin, että pieni Gull Records on satsannut tähän tuotteeseen, vaikka myöhemmin bändin toimesta sen ensimmäisen levy-yhtiön markkinointibudjetin pienuutta onkin surkuteltu.

En ole koskaan oikein innostunut tästä bändistä, mutta siitä huolimatta oli kiinnostavaa tutustua tähänkin levyyn. Vuosien aikana olen useammastakin lehdestä lukenut levyn kehuja. Siitä ei kumminkaan edes kymmenen kuuntelukerran jälkeen noussut yhtään elämää suurempaa kappaletta. The Ripper ja Tyrant nousivat kumminkin hieman muiden biisien yläpuolelle.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit