Oleo




Blue Note -levy-yhtiön toinen omistaja, tuottaja Alfred Lion tunnettiin pyrkimyksestään julkaista vain ensiluokkaista musiikkia. Varsinkin 1950- ja 60-luvun jatsilevyt syntyivät useasti yhden päivän sessioissa joten niihin ei sitoutunut suuria summia tuotantorahaa. Alfredin bisnes ei siis kaatunut vaikka yksittäisen session nauhat jätettiin käyttämättä ja työnnettiin nauhavarastoon. Alkuperäiset omistajat myivät yhtiönsä 1965 Liberty Recordsille, jonka taasen United Artists osti 1971. Jälkimmäisen omistuksen aikana vanhoja sessioita alettiin vihdoin julkaista. Tämä toiminta kiihtyi selkeästi 1979 kun EMI otti yhtiön ohjat käsiinsä.

Alfred Lion äänitti tasaisin väliajoin kitaristi Grant Greenin sessioita. Iso osa niistä jäi aikoinaan julkaisematta. Itse asiassa Oleo mukaan laskettuna peräti viisi peräkkäistä 1961-62 sessiota jäivät hyllyylle j ailmestyivät kukin vasta 1980-luvulla. Sekä Alfred että hänen yhtiölle töitä tehnyt Ike Quebec diggailivat Grantin soittoa mutta runsas määrä sessioita oli myös tapa pitää huumeongelmainen kitaristi kiinni leivän syrjässä. Toinen hiukan samanlaisessa tilanteessa ollut muusikko on pianisti Sonny Clark. Hän soitti ensimmäisen kerran Grantin kanssa Gooden's Cornerille ja tämä on heidän kolmas yhteinen sessio kitaristin kanssa viiden viikon sisällä! Cannonball Adderley'n bändissä soittaneet Sam Jones (basso) ja Louis Hayes (rummut) olivat molemmat Oleon lisäksi mukana jo Gooden's Cornerilla. Jones oli lisäksi mukana pari viikkoa ennen Oleoa äänitetyllä Nigerialla, jolla rumpalina oli Art Blakey.

Petri Myllylä / 06.10.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit