Sin After Sin




Judas Priest vaihtoi vuoden 1976 lopussa pienestä Gull Recordsista maailmanlaajuiseen Columbiaan. Uusi levy-yhtiö palkkasi entisen Deep Purple basistin Roger Gloverin katsomaan uusien suojattiensa perään. Glover oli siirtynyt vuonna 1973 tuottajaksi ja hän oli lyhyessä ajassa nostanut esimerkiksi skottilaisen Nazarethin uudelle musiikilliselle tasolle. Sin After Sin äänitettiin pienten alkuvaikeuksien (Glover ehti jo hylätä projektin, mutta palasi kun bändi ei onnistunut itse levyä tuottamaan) jälkeen tammikuussa 1977 ja julkaistiin pari kuukautta myöhemmin. Levyllä soittaa rumpuja yksi aikakauden tulevista ikoneista, vasta 19-vuotias Simon Phillips (kirjoitushetkellä esim. Toton rumpali). 

Tutustuin Sin After Siniin 80-luvun alussa, pitkälti sen Purple-linkin innoittamana. Kaveriporukassa levyä pidettiin yhtyeen (siihen astisista) parhaimpana. Kuunnellessani bändin koko tuotannon ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan 2010-luvun alussa, hyväksyn väittämän täysin. Tämä on hieno levy, vaikka Roger Gloverin tuotantoa ei ehkä voi nostaa levyn hyvyyden keskeisimmäksi syyksi.

Bändin ensilevytyksen yhteydessä julkaisematta jäänyt cover Diamonds And Rust sopii levyn melko kevyeen, ja paikoin turhankin poppimaiseen kokonaiskuvaan. Muut kappaleet ovatkin sitten bändin omaa käsialla. Levyn avaa vahva Sinner, joka toimii kaikilla tasoilla. Biisi on nopea, vaihteleva ja laulaja Rob Halford on siinä todella vahva syyllistymättä yliyrittämiseen. Väliosa tuo mieleen Tony Iommin kitarajutut.

Sin After Sin ei ole Judas Priestin paras levy, mutta se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Vuoden 2001 remasteroidulla painoksella on bonuksina kaksi biisiä, joilla ei ole mitään tekemistä Sin After Sinin kanssa. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit