Stained Class




Judas Priest palasi äänitysstudioon vuonna 1977 vain puoli vuotta edellisen levynsä julkaisemisesta. Syystalvella Oxfordshiren Shipping Norton studiolla äänitetty Stained Class julkaistiin kuitenkin vasta helmikuussa 1978. Kannen visuaalinen ilme poikkeaa selvästi bändin aiemmista levyistä esimerkiksi uuden, ja sittemmin vakioksi jääneen logon myötä. Samoihin aikoihin bändin lavaimago muuttui kohti homoseksuaalista Tom of Finland -tyyliä. Tämä on täytynyt olla bändille todella iso riski sillä, ainakin omasta mielestäni, raskaan rockin kuuntelijat eivät ole kaikista avarakatseisimpia suvaitsevaisuudessaan seksuaalisiin vähemmistöihin.

Musiikillisesti bändi ottaa jälleen askeleen eteen päin. Biisit eivät ole tällä levyllä samalla tavalla poppimaisia kuten Roger Gloverin tuottamalla edeltäjällä. Itse asiassa levyltä ei nouse esille oikein yhtään perinteistä hittiä. Levyn vahvuus piilee sen kokonaisuudessa.

Tutustuin levyyn toukokuussa 2009. Muistaakseni en ollut koskaan aiemmin kuullut tätä levyä. Levystä jäi hyvät fiilikset kuunneltuani sen noin kymmeneen kertaan. Erityisesti avausraita Exiter mutta myös Invander ja nimikappale Stained Class nousivat omiksi suosikeikseni. Viisi vuotta myöhemmin ostin levystä tehdyn uuden punavinyylisen (tarjolla taisi olla myös kirkas) vinyyliprässäyksen. Back To Black -yhtiö jakoi alkuperäiset kaksi levypuoliskoa kolmelle ja laittoi samat bonukset kuin 2001 remasteroidun CD:llä tuplalevyn viimeiselle sivulle. Minulle olisi hyvinkin kelvannut alkuperäinen yhden levyn paketti. Varsinkin kun bonuksista Bire Burns Below äänitettiin 10 vuotta Staind Class'in jälkeen. Levyn popimpaa osastoa edustava Better By You, Better Than Me on mukana myös livevetona vuodelta 1990.

Levyn äänityssessioista ylijäänyt The Gun -cover Race With The Devil laitettiin 2001 remasteroidun Sin After Sin -CD:n bonukseksi. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit