Jack Wilson: Easterly Winds




Olen käyttänyt tänä kesänä kymmeniä tunteja Lee Morganin sessioiden kuunteluun. Suurin osa näistä on toisten hard bop jatsimiesten, kuten Hank Mobley ja Wayne Shorterin levyjä, mutta mukana on myös joitakin yllättäviä liidereitä. Yksi näistä on Chicagossa syntynyt mutta vuosia länsirannikolla mm. Dinah Washingtonin taustalla soittanut pianisti Jack Wilson. Hänen kuusi edellistä levyä eivät olleet suuria menestyksiä ja niiden tyyli oli ollut hiukan Easterly Windsiä kevyempää. Tällä levyllä hänellä on ensimmäisen kerran mukana torvisektio, jota voinee kutsua vaikka itäiseksi tuulahdukseksi. Sen takaavat etenkin hyvässä vireessä oleva Lee Morgan, mutta myös Jackie McLean alttosaksofonissa sekä ensimmäistä kertaa heidän kanssa samassa sessiossa pasuunaa soittanut (Wilsonin armeija ajan kaveri) Garnett Brown. Heidän taustalla rytmiryhmässä ovat tuolloin yhtiön sessioiden vakiokasvot (Wilsonin Chicagon nuporuusvuosien tuttu) basisti Bob Cranshaw ja rumpali Billy Higgins.

Levyn avaava Do It on biisi minun makuun. Jackien ja Leen soolot antavat hyvän suunnan levylle. CD-lehtisen haastattelussa pianisti kertoo soittajien tanssiessaan sitä studiossa samalla kuin äänittivät sen. Ilman puhaltajia triona äänitetty Johnny Mandellin A Time For Love on herkkä piano balladi. Se on sijoitettu A-puolen päätösraidaksi mutta CD-, tiedosto- tai suoratoisto kuuntelussa sen rauhoittava vaikutus ei kestä kauan sillä vinyyliversion kääntöpuolen starttaava nimikappale palauttaa levyn suunnan hard bop'iin. Wilson sävelsi biisin äänitysmatkallaan eli juuri tätä porukkaa silmällä pitäen.

Petri Myllylä / 16.08.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit