What's New?




Oma musiikkiharrastukseni syttyi teininä 1970-luvun lopulla analogisen aikakauden loppupuolella. Melko pian LP-levyjen kansiin tuli uutta hienoa aikaa ennustavat sanat "digital recording". Muutama vuosi myöhemmin digitaalisesti äänitetty musiikki myös soitettiin digitaaliselta levyltä. Innostuin CD:stä valtavasti ja myin pian kaikki vinyylinilevyni. Tätä istuessani kuuntelen kuitenkin vinyylilevyltä analogisesti äänitettyä musiikkia, jonka 2002 perustettu englantilainen Pure Pleasure Records on uusintaprässännyt (Saksassa) alkuperäisistä analogisista masternauhoista. Nyt, 55-vuotiaana tämä autenttisuus tuntuu hienolta asialta. Aivan kuten nähdessäni suurella vaivalla entisöidyn vuoden 1968 Ford Mustangin.

Levyn nimi kysy Sonny, mitä uutta. Ja vastaa kansikuvassaan että mukana on Etelä-Amerikan rytmejä, esimerkiksi bossanovaa, joka oli levyn ilmestymisen aikoihin "THE" juttu.

Neljässä sessiossa syntyi viiden julkaistun biisin lisäksi ainakin levyn japanilaisessa painoksessa avauskappaleen If Ever I Would Leave You'n tilalla samassa 25.4.1962 sessiossa tallennettu Don't Stop The Carnival. Mahtoivatko levyjen laadusta tarkat japanilaiset valita omaan painokseensa 5 minuuttia lyhyemmän biisin pelkästään paremman soundin takia? Jenkit unohtivat vaihtoehtoisen avausraidan olemassaolon kun ottivat levystä ensimmäisen CD-painoksen. Samana vuonna ranskalaiset (jotka olivat 1962 julkaisseet sekä levyn jenkki- että japsi painokset) prässäsivät kuuden biisin CD:n ja näin on tehty siitä lähtien (myös Jenkeissä ja Japanissa), mutta yhdessäkään vinyyliprässäyksessä ei ole kaikkia session biisejä.

Petri Myllylä / 29.08.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit