The Amazing Bud Powell




Vinyylilevvyn tullessa markkinoille 1948 se syrjäytti alle viidessä vuodessa nopeasti ja helposti hajoavat ja alle 5 minuuttia musiikkia per puoliskolle tallentavat savikiekot. Columbia Records esitteli samanaikaisesti 10- ja 12-tuumaiset levyt ja toista sataa nimikettä. Useat levy-yhtiöt siirtyivät kuitenkin savikiekosta julakisemaan ensiksi kymppituumaisia. Niin myös Blue Note, joka julkaisi pianisti Bud Powellin uran kolmannen LP (Myös aiemmat Mercury-yhtiön julkaisut olivat 10") vuonna 1952.

Hyvin lyhyen siirtymäkauden jälkeen levyteollisuus keskittyi julkaisemaan 12-tuumaisia LP-levyjä sillä niille mahtui kaksikertainen määrä musiikkia. Tämä johti siihen että uusintapainokset sisälsivät yleensä uutta materiaalia, joka oli usein vielä vähemmän sidoksissa muihin kappaleihin kuin alkuperäisjulkaisuilla. Usein kaksitoistatuumainen levy sai uuden nimen ja kannen. Näin kuluttajille myyntiin muutamalla "bonuksella" uusi tuote. Sama temppu uusittiin toki 30 vuotta myöhemmin kun LP-levyistä tehtiin laajennuksia CD formaattiin.

Vaikka suurinta osaa 10-tuumaisia levyjä ei ole koskaan uusintajulakaistu, japanilaiset ovat ottaneet alkuperäisestä 8 biisin The Amazing Bud Powell -levystä sekä 10” ja 12” uusintapainokset. Muu maailma on kuitenkin monistanut 1956 julkaistua LP:tä, jossa on mukana vaihtoehtoisia ottoja, ja jonka perään on liitetty sana Volume 1. Olin ennättänyt hankkia tämän levyn 12" painoksen vuodelta 1991 kun muutama viikko sitten törmäsin "50 tärkeintä jatsilevyä" listaukseen, jossa sijalla 48 tämä levy oli.

Kaksikymmentäkuusi minuuttisen kahdeksan biisin kymppituumaista fiksumpaa olisi tietenkin hankkia 2001 julkaistu CD, jolla on kaikki 1949 ja 1951 sessioiden materiaalia, kestoltaan hieman toista tuntia.

Petri Myllylä / 14.7.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit