Jugulator




Ensimmäinen kahdesta Judas Priest levystä, joilla laulaa Tim Owens. Kuten miljoonat muut, olen jättänyt tutustumatta tähän levyyn.

Petri Myllylä

90-luku oli musiikillisesti jännää aikaa. Tyylejä tuli ja meni. Judas Priest aloitti vuosikymmenen hyvin. 1990 syyskuussa ilmestynyt Painkiller oli kova. Se oli raskain ja nopein Priest-levy ikinä. Kiertue meni myös hienosti. Annihiltator ja Pantera lämmittelivät. Varsinkin jälkimmäinen loisti keikoilla. Sen groove-metallista tuli se juttu jota matkittiin. No, jotkut lisäsivät musiikkiinsa vielä räppäystä ja taas saatiin uusi tyylilaji, mutta ei mennä tässä siihen.

Rod Halford halusi elämäänsä groovea. Muita jännitti. "Eihän nyt Judas Priest, brittiläinen metallihan on meidän juttumme". Halford lähti, otti rumpali Scott Travisin mukaansa ja perusti Fightin. Glenn Tipton, KK Downing ja Ian Hill olivat uuden edessä. Ei ollut laulajaa, eikä rumpalia, vaikkei Scott kaiketi koskaan eronnut yhtyeestä. Meni neljä vuotta. Sitten löytyi British Steel, tribuutti-yhtye, jonka solisti totteli nimeä Ripper. Lopun voi katsella Rock Star -leffasta.

Jugulator ilmestyi lokakuussa 1997 ja on mielestäni hyvä ajankuva. Tuollaista metalli oli 90-luvun puolivälin jälkeen ja loppua kohden. Se groove, sirkkelimäisesti kirskuvat kitarat ja nopeat rummut olivat sitä päivää. Tim "Ripper" Owens laulaa monipuolisesti ja mielestäni sekä yhtyeen vanhalle että uudelle tyylille sopivasti. Bullet Train, Burn In Hell, Cathedral Spires ovat hienoja biisejä. Antakaa niille mahdollisuus. Moni ei silloin antanut. Myös livesetissä olleet Blood Stained ja Death Row ansaitsevat maininnat. Pitää paikkansa ettei levy ole kovin melodinen, mutta tyyliltään se on aika lähellä sitä mitä Halford teki Fightin kanssa. Eli loppujen lopuksi turha välirikkoko?

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit