Demolition




Kuten miljoonat muut, olen jättänyt tutustumatta tähän levyyn.

Petri Myllylä

 

Judas Priest oli vaikeassa tilanteessa vuosituhannen alussa. Metalli oli edelleen alennusmyynnissä. Edellinen levy Jugulator oli vienyt enemmän faneja kuin oli pystynyt tuomaan. Rob Halfordin lähtö melkein 10 vuotta aiemmin oli jakanut fanit. En tiedä kuka seurasi ketä, mutta sekä Judas Priestin että Fightin myyntiluvut eivät olleet lainkaan sitä mihin oli totuttu. 2001 mennessä Iron Maiden oli sopinut erimielisyydet Bruce Dickinsonin kanssa ja Ozzy oli taas Black Sabbathin laulaja. Glenn Tipton ei antanut periksi fanien toiveille. Ei ihan vielä.


Demolition oli se vaikea toinen levy. Heviä piti olla. Raskas levy onkin. Se alkaa väkevästi. Machine Man on nyt kuunneltuna oikein kova! Sehän on melkein thrash metallia. One On Onea vie se edelliseltä levyltä tuttu groove. Hell Is Home on komea. Jekyll And Hyde on kokeellinen. Close To You on huono. Devil Digger on raskas. Bloodsuckers on mahtava. Kyllä muuten kulkee! Laulu tuo vahvasti mieleen yhtyeen edellisen kiljujan. In Between on yksi levyn kolmesta slovarista. Olisin pärjännyt ilman yhtäkään. Feed On Me on melkein industrial metallia. Ei lainkaan huono biisi. Subterfuge ja grooven paluu! Ymmärrän ne väitteet nu metallista.Vika on tuotannossa, ei biisissä. Lost And Found on imelä ja kamala. Raskaasti kumiseva Cyberface ja melkein räpiksi menevä Metal Messiah pelastavat mitä pelastettavissa on.

Demolitionilla on kolme bonus-kappaletta. What's My Name on ainoa Judas Priest -raita jota Tim Owens oli kirjoittamassa. Häntä ei siis voi syyttää siitä ettei musiikki kalvannut faneille. En ihan täysin ymmärrä miksi Rapid Fire ja Green Manalishi (With Two Pronged Crown) piti äänittää uusiksi. Hyviä versioita toki ovat. Judas Priest kävi Demolition-kiertueella Helsingissä ja soitti, yllätys, yllätys, puolitäydellä Kulttuuritalolla. Glennin oli aika ottaa luuri käpälään.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit